Työryhmä esittää

Olin kuultavana Säätytalolla Kuntaliiton mandaatilla siinä vaiheessa kun nykyistä hallituspohjaa rakennettiin keväällä 2023.

Siinä mielessä ei tullut yllätyksenä tämä: Toimeentulotuen kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän muistio julkaistu - Sosiaali- ja terveysministeriö

Lainaan vielä STM:n tiedotetta 8.1 2025: "Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa eduskunnan edellyttämän toimeentulotuen kokonaisuudistuksen, joka vahvistaa henkilön itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista toimeentulotukiriippuvuutta ja selkiyttää toimeentulotuen roolia viimesijaisena harkintaa vaativana perusturvaan kuuluvana rahaetuutena."

Tiivistäen totean, että ymmärrykseni mukaan samaan aikaan ollaan sekä hakemassa säästöjä, selkeyttämässä toimeentulotuen roolia että "vahvistamassa henkilön itsenäistä selviytymistä". 

Toin tuolla hallitusneuvotteluissa esille sen tutkitun faktan, että Suomessa on tuhansia(jopa kymmeniä tuhansia) ihmisiä, jotka ovat heille väärän etuuden piirissä. Eli ihminen velvoitetaan hakemaan työtä työttömyysetuuden saamisen vastikkeeksi. Tämä riippumatta siitä, onko henkilöllä todellista kykyä tehdä työtä eli ottaa työ vastaan. 

Siitä huolimatta näitä ihmisiä roikotetaan järjestelmässä. Tilanne on heille epäinhimillinen, mutta väitän ettei se ole myöskään järjestelmän näkökulmasta katsottuna optimi. Näiden syiden vuoksi ehdotin halllitusneuvotteluissa, että tälle asialle tehtäisiin jotain.

Nyt kun toimeentulotuen kokonaisuudistus on tulossa, niin osana tätä uuidstusta ehdottaisin jämerää toimenpidettä. Juu, se maksaa! Mutta silloin kannattaisi peilata tätä siihen, kuinka viisasta tai siis epäviisasta on pitää ihmisiä heille väärän etuuden piirissä? Eikö niin?

Sipilän hallitus teki kahdesti päätöksen ns. eläketuesta.

No on selvää, ettei jälleen uusi samanlainen ratkaisu poista ongelmaa. Sen vuoksi tämä syy pitäisi poistaa tai ainakin sitä tulee vähentää olennaisesti. Tämä vaatii ainakin tehokkaampaa työkyvyn arviointia ja ennen kaikkea jäljellä olevan työkyvyn tunnistamista. Mutta myös sen tunnistamista ja tunnustamista, että moni ei enää kykene avoimille työmarkkinoille. 

Tiedän, ettei ratkaisu ole yksioikoisen helppo. Mutta eihän vuodesta toiseen jatkuva vuosia työttömänä olleiden  pitkäaikaistyöttömien roikottaminen työnhakijana ole sekään "kustannustehokasta" puhumattakaan inhimillisestä näkökulmasta. Siis- ihminen hänelle oikean etuuden piiriin. 

Yksi osa vallan käyttöä on se, miten asioista puhutaan. Sanat; kannustetaan, vahvistetaan, tuetaan ja selkeytetään, toistuvat tiedotteissa ja puheenvuoroissa.

Faktisesti kyse on kuitenkin usein aivan jostain muusta kuin mihin sanoilla viitataan. Kannustaminen on usein kepin käyttöä. Esim. kun leikataan tulonsiirtoja, niin logiikka on heikentää niitä niin paljon, että pienempipalkkainen työkin alkaa kelpaamaan. Turhaa tätä on kaunistella. Tuo on se raadollinen logiikka taustalla.

Eli kun nyt vahvistetaan ihmisen kykyä selvityä itsenäisesti, niin kyllähän siinä on enemmänkin kyse pakosta. Jos viimekätistä tukea leikataan, niin se pakottaa ihmisten käyttäytymisen muutokseen. Mutta se iso kysymys on, joka pitää uskaltaa kysyä: miten se käyttäytyminen muuttuu?

Onko siis tausta-ajatuksena se, että ihmisiä pitää patistaa, koska he ovat laiskoja ja saamattomia? 

Ajatus siitä, että enemmistö työttömistä olisi työtön omasta tahdostaan tai että ei haluta ottaa työtä vastaan, on mielestäni aivan absurdi. Suurin osa aivan varmasti haluaa ennen kaikkea työtä, palkkatyötä. Työtä josta saatavalla palkalla tulee toimeen. 

Ja tässäpä se onkin usein haaste. Aina ei ole tarjolla työtä kilpailukykyisellä palkalla. Ajatus siitä, että ongelma ratkaistaisiin "maksamalla parempaa palkkaa" on toki ihanteellinen mutta ei aina realistinen. Palkkasumma kun pitää kerätä jostain eli työntekijän tulee tuottaa työnantajalle lisäarvoa. Ei suinkaan olla kuluerä. 

Senkin vuoksi hallituksen keinovalikoimassa on etujen leikkaaminen, jotta työn vastaanottaminen tehostuisi. Etujen kun koetaan olevan "liian kilpailukykyisiä" suhteessa tarjottuun palkkaan.

En itse pidä pelkästään ideologisesta tavasta tehdä politiikkaa. En pitänyt siitä Marinin hallituksen aikana enkä pidä siitä nytkään. Ja samaa virhettä tehtiin myös Sipilän hallituksessa. Käsi ylös!

Ongelma tässä tavassa tehdä politiikkaa on se, ettei se tunnista ns.toiselta laidalta tulevia ideoita. Nyt hallitus on päättänyt puuttua kuluihin ja leikata menoja. Ihan hyvä tavoite ja kannatan sitä, mutta...

Pelkillä leikkauksilla ongelmat vain pahenevat, väitän. Ne joilla menee huonosti, menee jatkossa surkeasti. Ja heillä joilla menee nyt surkeasti, menee jatkossa umpisurkeasti. Tämä puolestaan heijastuu yhteiskuntaan erilaisina ongelmina ja kustannukset voivat jopa nousta. Eli pää tulee vetävän käteen.

Kyllä, osan käyttäytymiseen vaikuttaa se, että on PAKKO ottaa tarjottua työtä vastaan. Ja osan käyttäytymiseen vaikuttaa se, että jatkossa velvoittavuus voi lisääntyä.

Mutta hei! Velvoittavuutta on jo! Ei työttömyys ole mikään lepokoti ja chillailun paikka valtaosalle työttömistä. Se on selviytymistä päivästä toiseen. 

Politiikka ja  lait tuntuvat lähtevän siitä ajattelusta, että jos yksittäistapaukset käyttävät järjestelmää hyväkseen, niin laitetaan kaikki kärsimään siitä. 

Mielestäni velvoittavuutta pitääkin olla. Ei chillailu saa olla mikään elämänura eikä siihen ainakaan pidä kannustaa eikä mahdollistaa.

Mutta missä on se toimenpiteiden porkkana? Missä on toimien tasapaino? Jos velvoittavuutta on ja sitä jopa tiukennetaan, niin eikö silloin oikein toimimalla pitäisi saada hyvää? Ei suinkaan rankaisua(kuten kävi aktiivimallissa)? 

Keppi- porkkanakeskustelussa tunnutaan olevan aina hieman hukassa. Jos ja kun vaaditaan velvoittavuutta, niin järjestelmän ja sitä ohjaavien lakien tulee olla REILUIKSI koettuja. 

Uskon, että tämän ajattelun moni jakaa. Mutta jos teet kaikkesi ja silti et saa työtä ja päälle vielä "rangaistaan" toimeentulosta leikkaamalla ja leimaamalla joutilaaksi, ei se tunnu kenestekään järin reilulta, eihän? Enkä siis ehdota mitään "kaikille jotain kivaa linjaa", tämä nyt selvennykseksi todettakoon.

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ei ole ihan niitä yksinkertaisimpia. Tunnustan, en ymmärrä siitä kuin pintaa. Uudistaminen on siksi tervetullutta. Kunhan se tapahtuu siten, että järjestelmää oikeasti yksinkertaistetaan ja reiluutetaan. Työnhaun  nyrkkisäännöksi käy mielestäni se, että kun toimit oikein ja olet aktiivinen- se palkitaan paremmalla turvalla. Ja jos olet passiivinen, siitä ei palkita. 

Suomessa on avoimia työpaikkoja, mutta ne ja työttömät eivät aina kohtaa. Muuttaminen työn perässä ei ole käsittääkseni erityisen suurta. Ei vaikka keinoja ja kannusteita on kokeiltu vuosien saatossa.

Joten, nyt on sitten käytössä vahvasti keppilinja. Miten olisi, ihan jatkossa, löytää linja, jossa velvoitteet ja etuisuudet ovat tasapainossa? Kyllä sellaisen pystyy rakentamaan, jos on halua.

Itse en tosin usko sosiaaliturvauudistuksen olevan valmis vielä vuosiin. Ja niin kauan kun meillä on näin monimutkainen järjestelmä, niin jokainen hallitus painiskelee samojen haasteiden kanssa. Kannusteloukkujen ja kohtaanto-ongelmien. 

Näihin sitten koitetaan vastata enemmän tai vähemmän nippelitason ratkaisuilla, jotka valitettavasti usein syventävät ongelmia kuin ovat apuna.

Toistan, valtaosa työttömistä ihmisistä haluaa ansiotyötä. Vain pieni joukko ei halua. Miksi leimata enemmistö vähemmistön vuoksi?