Arvo asiantuntemukselle

On yksi(itse asiassa aika montakin) asia, joka pohdituttaa. On pohdituttanut jo pitkään.

Se on lainsäädännön prosessi. Mitä, miksi ja miten?

Mitä? Mitä ollaan tekemässä, selkokielellä.

Miksi tehdään? Ainakin on avattava se logiikka, johon päätösesitys perustuu ja taas kerran, ehdottomasti, mahdollisimman selkeästi.

Miten? Avataan miten ehdotettu esitys on tarkoitus toteuttaa ja tässäkin, pois jargonista, selkokielisyyteen.

Okei, jos nuo toteutuvat, on olemassa ainakin yksi lisäkehityskohde.

Kuuleminen ja lausuntokierrokset. 

Kun jokin ehdotus on saatu luonnokseksi, usein kolmikantaisen valmistelun jälkeen ja valmiiksi lausuntokierrokselle, se toki ensin käy vielä läpi ministeriön oman prosessin. Ministeri avustajineen sekä hallituspuolueet antavat ehdotuksen sisällölle siunauksensa. Yleensä jonkin asiaa käsittelevän ministeriryhmän kautta.

Lakiehdotus lähtee pakolliselle lausuntokierrokselle. Sen aikana, muutamia viikkoja, voivat eri tahot antaa esityksestä lausuntoja eli kertoa mikä on heidän mielestään ok ja mitä puolestaan pitäisi korjata tai jopa poistaa.

Lausuntokierroksen jälkeen ministeriö käy lausunnot läpi ja tekee korjaukset. Ei suinkaan tapahdu niin, että kaikkien tahojen esille nostamat asiat korjattaisiin vaan enemmänkin tehdään tekniset korjaukset. Sisältöön liittyvät asiat jäävät  usein sellaiseen muotoon kuin mikä on hallitusohjelman tavoite tai sellaiseksi tulkittu kirjaus ja hallitusohjelman henki. 

Jos siis jokin ehdotus saa suoranaisen tyrmäyksen suurelta joukolta lausuvia tahoja, niin se ei välttämättä tarkoita, että ehdotus poistetaan tai että edes sen kiistanalaisia kohtia edes korjattaisiin. 

Ja tässä on mielestäni ONGELMA. Kun asiantuntijat, tahot jotka lausuvat asiasta, josta he aivan varmasti ymmärtävät paljon ja jonka parissa he päivittäistä työtään tekevät, lausuvat jopa erittäin kriittisesti tai peräti kielteisesti, niin tämä ohitetaan. Koska hallitusohjelma vaatii...

Ei. Hallitusohjelma ei sinällään ja välttämättä vaadi vaan sen tulkinta vaatii. Ja tämä on kokolailla eri asia. Kyse onkin ideologiasta. Jos kyse on oikeistolaisesta hallituksesta, ei se juurikaan halua kuulla vasemmistolaiseksi tulkittuja ajatuksia. Ei vaikka niissä olisi vissi pointti.

Ja sama toisin päin. Vasemmistohallitus ei halua kuunnella oikeistolaiseksi tulkitsemaansa näkökulmaa, koska se on "väärää" ideologiaa.

Okei, kerron esimerkin, jotta asia avautuisi. Marinin hallituskaudella säädettiin ns.pohjoismainen työnhaun malli. POMA. 

Lausuntokierroksella todella moni taho varoitti sen kaavamaisuudesta. Siis työnhaun määrien mittaamisesta. Lakiehdotus meni eteenpäin kokolailla muuttumattomana. Ja kuinka ollakaan, ongelmia joista varoitettiin, ilmaantui heti! 

Olen ollut ministeriössä, eduskunnassa ja asiantuntijana. Koko ketjun nähneenä ja kokeneena totean oman mielipiteenäni, että tämä prosessi vaatisi korjaamista ja aitoa asiantuntijoiden kuulemista sekä ennen kaikkea näkemysten huomioonottamista.

On todella turhauttavaa se, että ideologia ajaa aivan liian usein asiantuntemuksen edelle. Suomessa pitää päästä sellaiseen malliin, jossa asiantuntijoita kuunnellaan ja kuullaan siten että lausunnoilla on oikeasti jotain merkitystä. Ja koska olen ollut itse tekemässä myös virheitä(aktiivimallin epäreiluudet), nostan käden ylös ja vaadin sitä suuremmalla syyllä korjausta nykyiseen prosessiin. Kuunnelkaa asiantuntijoita ja muuttakaa hölmöjä esityksiä! Eduskunta ei sitä juurikaan tee, koska...tadaa- hallitusohjelma(muka estää sen).

Kokemukseni ns.kolmikantaisesta valmistelusta on toki sekin ollut ongelmallista. Ei sitä voi kiistää. Sipilän hallituksessa kävi myös niin, että jos ei tullut yksimielisyyttä kolmikannassa, hallitus vei asiat eteenpäin eli käytti sille annettua valtaa.

Nykyinen hallitus on vienyt tämän ihan uudelle tasolle. Mielestäni. 

Olen nimittäin monesti kirjoittanut työllisyystoimien ja työlainsäädännön tasapainosta. Ainakin pyrkimyksestä sen hakemiseen. Hallitus toisensa jälkeen tekee työllisyyspolitiikkaa ideologian, ei niinkään tasapainoisten toimien kautta. Se johtaa ongelmiin.

Kun Kaukaan paperitehdasta suunnitellaan lopetettavaksi, jää sieltä moni ihminen vaille työtä. Ja heistä todella moni on pitkän, vuosikymmenien työsuhteen omaavia. Eli he ovat yli 50-vuotiaita. Millä tempulla heille löytyy uutta työtä? Miten ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen jo kahden kuukauden jälkeen "kannustaa" työllistymään? Miten kunnat/työllisyysalueet voivat vastata tämän tyyppisiin haasteisiin, jos niiltä on viety työkalut? 

Kunnat, moni kunta ja työllisyysalue on aivan helisemässä pitkäaikaistyöttömyyden kanssa. Ja pitkäaikaistyöttömyys on järkyttävissä lukemissa. Eikä tuo linkin ennuste tuo helpotusta.

Miten koulutat ihmisiä uuteen, jos se katsotaan järjestelmän hyväksikäyttämiseksi ja/tai liian kalliiksi? Pikakurssillako? 

Ideologinen työllistäminen vai pragmaattinen?

Kärjistäen totean:

Vasemmistolainen lähestyminen on usein sitä, että hoidetaan työllisyyttä velkarahalla ja palkkaamalla ihmisiä julkiselle sektorille. Se ei ole kestävää. 

Oikeistolainen lähestyminen on puolestaan sitä, että vain yksityisen sektorin työpaikoilla on merkitystä. Ja kaikkien tulisi tehdä kokoaikaisesti työtä. Lisäksi tulonsiirtojen heikentämisellä kerrotaan "kannustettavan" ottamaan työtä vastaan. Okei, mitä työtä ja millä ehdoilla?

Aina kun mennään jompaan kumpaan päähän ideologista kenttää ja tapaa toimia, ollaan jossain vaiheessa ongelmissa. Osa tai siis kaikki tuntuvat kuitenkin tulkitsevan, että kun työllisyysaste nousee ja talous elpyy, johtuu se juuri nimenomaisesti meidän harjoittamasta politiikasta.

Talous ja työllisyys voivat elpyä politiikasta huolimatta! Eikä tällä viikolla tehdyt toimet näy heti vaan vasta viiveellä. Usein jopa vuosien viiveellä. 

Suomi tarvitsee aina maailmantalouden vetoapua- Aina! Min miälest.

Ilman tätä vetoapua, eivät mitkään toimet auta eivätkä ne toimi. Usein hallituksilla on myös niin kiire, että ei ole aikaa katsoa ja odottaa, mikä vaikutus jo päätetyillä toimenpiteillä on. Uutta esitystä laitetaan putkeen ja oletetaan, että näiden ns. laskennallinen vaikutus tuo halutun lopputuloksen- työllisyysaste nousee ja talous paranee sekä velkaantuminen taittuu.

Entäs jos tehtäisiin niin, että toimet olisivat enemmän tasapainossa kulloisenkin vallitsevan tilanteen kanssa? Pitäisikö vaikkapa ÄRM-ajattelua ja sen toimenpiteitä uudistaa ja päivittää? Min miälest pitäisi.

Otetaan siis työttömyysturvan suojaosa takaisin ja aikuiskoulutustuki harkintaan myös, kuten olen jo aikaa sitten kirjoittanut- Jos siinä(aikuiskoulutustuessa) koetaan olevan ongelmia, määritellään vaikka sen saamisen kriteerit uudelleen. Kokonaan sen lopettaminen oli mielestäni lyhytnäköistä, sen kehittäminen olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Me nimittäin tarvitsemme koulutuksen työkaluja, erityisesti nopeita ja ketteriä.

Hallitukset eivät luo työpaikkoja, ne luovat mahdollisuuksia niiden luomiseen. On sitten monen eri tekijän summa se, tapahtuuko tätä kehitystä ja mihin suuntaan.

Senkin takia, olisi kovin toivottavaa, että tulevat hallitukset menisivät pelkästä ideologisesta suunnasta kohti pragmaattisempaa. Silläkin uhalla, että ideat tulevat "väärältä" taholta. 

Vain maailmantalouden vetoapu, keinojen monipuolisuus ja niiden fiksu yhdistelmä auttavat työllistämään ja työllistymään. Pelkällä kepillä ei tule hyviä tuloksia, eikä toisaalta vain porkkanalla. Hyvä johtoajatus voisi olla se, että kun olet aktiivinen, siitä palkitaan ja kun olet passiivinen, siitä rangaistaan. Min miälest.