Tehkää muutoksia!

Suomen suurimman työllisyysalueen, Tampereen seudun, johtava viranhaltija, työllisyysjohtaja Regina Saari nosti esiin vakavan viestin: työllisyyspalveluiden työ on tällä hetkellä tehotonta. 

Ei siksi, että ihmiset eivät tekisi työtään, vaan siksi, että järjestelmä ohjaa  heitä tekemään vääriä asioita.
Samaan aikaan työttömyys on Suomessa korkeimmalla tasolla sitten finanssikriisin vuoden 2009. Juuri nyt kun työnvälityksen pitäisi olla terävimmillään. Sen sijaan merkittävä osa työajasta kuluu velvoitteiden täyttämiseen ja tietojärjestelmiin kirjaamiseen.
Kyse ei ole yksittäisestä kaupungista tai organisaatiosta. Tämä on rakenteellinen ongelma.
 

Hyvä ajatus muuttui raskaaksi malliksi

Pohjoismainen työvoimapalvelumalli otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2022 hyvällä tarkoituksella: lisätä yhteydenpitoa työnhakijoihin ja ehkäistä työttömyyden pitkittymistä. Ajatus oli tavallaan oikea.
Ongelma syntyi toteutuksessa.
Mallista tuli yksityiskohtainen velvoitejärjestelmä, jossa tapaamisille, suunnitelmille ja kirjauksille on tarkat aikarajat. Niistä ei voi joustaa, vaikka työnhakijoiden tilanteet ovat hyvin erilaisia. Lopputuloksena työntekijän kalenteria ohjaa prosessi, ei asiakkaan tarve.
Kun työnvälittäjän aika kuluu kirjaamiseen, työnantaja jää ilman työntekijää ja työnhakija ilman työtä.
 

Kaikki eivät tarvitse samaa palvelua
 

Yksi keskeinen ongelma on se, että järjestelmä kohtelee kaikkia työnhakijoita lähes samalla tavalla. Todellisuudessa tarpeet vaihtelevat suuresti.
Osa työllistyy nopeasti pienellä tuella. Osa tarvitsee intensiivistä ohjausta. Osa tarvitsee ennen kaikkea yhteyden työnantajaan.
Kun kaikille tarjotaan ikään kuin sama prosessi, resursseja käytetään tehottomasti.
Tehokas työnvälitys perustuu kohdentamiseen: panostetaan sinne, missä vaikutus on suurin.
Työnvälityksen pitää olla ydintyötä
Työllisyyspalveluiden tärkein tehtävä on periaatteessa yksinkertainen: yhdistää työntekijä ja työpaikka.
Se tarkoittaa käytännössä kolmea asiaa:

•  aktiivista yhteyttä työnantajiin
• nopeaa reagointia avoimiin työpaikkoihin
• yksilöllistä tukea työnhakijoille

Mikään näistä ei toteudu kunnolla, jos työaika kuluu erilaisten velvoitteiden täyttämiseen.
Ratkaisu tähän ei ole niinkään lisätä rahaa – vaan lisätä enemmän vapautta. 
Tilanne ei vaadi ensisijaisesti lisää resursseja. Se vaatii enemmän toimintavapautta ja luottamusta ammattilaisiin.
Kolme muutosta riittäisi pitkälle:
1. Vähemmän pakollisia aikarajoja ja kirjauksia
Työntekijälle pitää antaa mahdollisuus käyttää harkintaa( nykyistä enemmän). Kaikkia ei tarvitse tavata samalla rytmillä.
2. Selkeä työnjako työnvälityksen ja hallinnon välillä
Osa keskittyy työnantajiin ja rekrytointiin, osa velvoitteisiin ja etuuksiin. Kun roolit ovat selkeät, tehokkuus kasvaa.
3. Mittarit pitää muuttaa

On mitattava työllistymisiä, ei tapaamisten määrää.
 

Nyt on oikea hetki korjata suunta

Työllisyyspalvelut ovat historiallisen muutoksen keskellä, kun vastuu siirtyi kunnille. Samalla työttömyys on noussut. Tämä yhdistelmä tekee tilanteesta haastavan, mutta antaa myös mahdollisuuden.
Jos nyt uskalletaan keventää sääntelyä ja antaa tilaa työnvälitykselle, tulokset voivat parantua nopeasti.
Jos taas jatkamme nykyisellä mallilla, riskinä on, että järjestelmä toimii muodollisesti oikein mutta käytännössä tehottomasti.

Lopuksi

Työllisyyspalveluissa on osaavia ihmisiä ja vahva halu auttaa. Heidän työnsä arvo mitataan lopulta yhdessä asiassa: syntyykö työtä vai ei.
Siksi yksinkertainen periaate riittää ohjenuoraksi:
Työnvälityksen pitää olla työllisyyspalveluiden tärkein työ – ei byrokratian hoitaminen.

Kannustankin hallitusta, jollei minkään muun, niin ainakin suhdanteen vuoksi tarttumaan tähän ongelmaan. Nyt, ei myöhemmin. Kehysriihi olisi oiva paikka näyttää kykyä reagoida- saa suorittaa.