Politiikassa on joskus kummallinen tapa. Ensin tehdään päätös tietyn oletuksen perusteella ja sitten oletusta aletaan pitää tosiasiana, vaikka tutkimus näyttäisi jotain aivan muuta.
Työttömyysetuuksien suojaosien poistaminen vuonna 2024 perustui pitkälti sellaiseen ajatukseen, että työn vastaanottamista pitää ohjata kohti kokoaikatyötä.
Ajatus kuulostaa ensi kuulemalta ihan järkevältä: jos työttömyysetuuden rinnalla ei voi enää ansaita pieniä työtuloja ilman etuuden vastaavaa pienentymistä, ehkä ihminen ottaa mieluummin vastaan kokoaikaisen työn.
Mutta entäs jos todellisuus ei toimi näin?
Tuore Laboren, Tampereen yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus antaa tähän varsin kiinnostavan vastauksen. Tutkimus julkaistiin Journal of Public Economics -tiedelehdessä, ja se perustuu koko väestön kattaviin rekisteriaineistoihin.
Tutkimuksen tulos on varsin selvä: suojaosa lisäsi osa-aikatyön tekemistä työttömyyden aikana, mutta sen ei havaittu heikentävän myöhempää kokoaikaiseen työhön siirtymistä. Tämä on olennainen havainto.
Osa-aikatyö ei ollutkaan umpikuja
Vuonna 2015 asumistuen suojaosa paransi osa-aikatyön taloudellisia kannustimia niiden työttömien kohdalla, jotka saivat asumistukea.
Tutkijat havaitsivat, että osa-aikatyötä tekevien osuus kasvoi tämän seurauksena noin neljä prosenttiyksikköä. Suhteellisesti kasvu oli 23–32 prosenttia verrokkiryhmään nähden.
Eli suojaosa teki juuri sen, mitä sen oli tarkoituskin tehdä: se kannusti työtöntä ottamaan vastaan edes osa-aikaista työtä.
Mutta tässä kohtaa tulee tutkimuksen poliittisesti kiinnostavin tulos.
Suojaosa ei näyttänyt johtavan siihen, että ihmiset jäivät pysyvästi osa-aikatyöhön. Tutkimuksessa ei löytynyt näyttöä siitä, että suojaosat olisivat heikentäneet myöhempää kokoaikaista työllistymistä. Vaikutukset olivat pikemminkin myönteisiä.
Toisin sanoen ihminen saattoi ottaa vastaan muutaman tunnin tai muutaman päivän työtä ilman, että koko etuusjärjestelmä muuttui kerralla kannattamattomaksi.
Ja juuri tästä pitäisi työvoimapolitiikassa olla kiinnostunut.
Ensimmäinen askel voi olla tärkein
Työttömyydestä kokoaikatyöhön ei aina siirrytä yhdellä hypyllä.
Monelle ensimmäinen askel voi olla keikkatyö, osa-aikatyö, määräaikainen työ tai muutama työpäivä viikossa.
Jos järjestelmä tekee tästä ensimmäisestä askeleesta taloudellisesti kannattamattoman, se voi johtaa tilanteeseen, jossa ihminen valitsee kahden vaihtoehdon välillä:
ottaa vastaan pieni työmäärä ja menettää suhteettoman paljon etuuksia
tai olla ottamatta työtä vastaan ja säilyttää etuutensa.
Jälkimmäinen ei välttämättä ole ihmisen eikä yhteiskunnan kannalta hyvä vaihtoehto.
Suojaosan idea oli juuri päinvastainen: tee työtä, vaikka et pystyisi vielä tekemään kokoaikaisesti.
Työstä saa kokemusta, rytmiä, kontakteja, osaamista ja ehkä ennen kaikkea jalansijaa työmarkkinoilla.
Miksi tästä pitäisi puhua nyt?
Orpon hallitus poisti suojaosat vuonna 2024 tavoitteenaan vahvistaa kannustimia kokoaikatyöhön.
Tavoite on sinänsä ymmärrettävä kuten alussa totesin. Suomessa tarvitaan lisää työtä, parempaa työllisyysastetta ja vähemmän pitkäaikaista riippuvuutta etuuksista.
Mutta hyvä tavoite ei automaattisesti tee jokaisesta keinosta hyvää.
Jos tutkimus osoittaa, että suojaosa lisäsi osa-aikatyötä ilman että se heikensi myöhempää kokoaikaista työllistymistä, pitäisi meidän olla valmiita tarkastelemaan myös omia oletuksiamme.
Ehkä ongelma ei olekaan siinä, että työtön tekee osa-aikatyötä.
Ehkä ongelma onkin järjestelmässä, joka ei aina osaa muuttaa osa-aikaista työtä kokoaikaiseksi työksi. Vai mitä?
Työmarkkinoille kannattaa astua myös pienestä ovesta
Työvoimapolitiikassa tarvitaan realismia. Min miälest.
Kaikki työttömät eivät ole samassa tilanteessa. Yksi voi löytää kokoaikatyön viikossa. Toinen tarvitsee siihen kuukausia. Kolmas voi aloittaa muutamasta työvuorosta ja kasvattaa työmääräänsä vähitellen.
Jos yhteiskunta sanoo toiselle: ”Ota kokoaikatyö tai älä ota mitään”, se saattaa kuulostaa tehokkaalta.
Mutta työmarkkinat eivät aina toimi käskystä.
Jos pieni työmäärä on kannattavaa, ihminen saa ainakin jalan oven väliin.
Ja joskus juuri siitä alkaa matka kokoaikatyöhön.
Tutkimustieto pitäisi ottaa vakavasti
Tässä ei ole kyse siitä, että suojaosat olisivat automaattisesti täydellinen ratkaisu tai että kaikki etuusjärjestelmän ongelmat voitaisiin ratkaista niiden avulla.
Kyse on mielestäni paljon yksinkertaisemmasta asiasta:
Jos politiikkaa perustellaan sillä, että suojaosien poistaminen kannustaa kokoaikatyöhön, pitäisi myös kysyä, mitä tutkimus sanoo tästä oletuksesta.
Tämän tutkimuksen perusteella pelko siitä, että suojaosa lukitsisi ihmiset osa-aikatyöhön, ei saanut tukea.
Päinvastoin suojaosa lisäsi työn tekemistä.
Se on aika merkittävä havainto aikana, jolloin Suomessa etsitään keinoja nostaa työllisyyttä.
Ehkä meidän kannattaisi lopettaa ajattelu, jossa osa-aikatyö nähdään kokoaikatyön kilpailijana.
Se voi olla sen ensimmäinen porras.
Ja jos ihminen ottaa ensimmäisen askeleen työmarkkinoille, kannattaa yhteiskunnan ennemmin avata seuraava ovi kuin sulkea se ensimmäinen.
Tiivistän tämän toteamalla: Kysymys ei ole vain siitä, tekeekö ihminen töitä suojaosan verran vai enemmän. Olennaisempi kysymys on: tekeekö hän mitään vai ei?
Kommentit
Lähetä kommentti