Pohjoismainen työvoimapalvelumalli...vai mikä se oli?

Ajattelin käsitellä tulevissa blogeissani muutamaa hallituksen esitystä. Aloitan PoMalla eli Pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla. Myöhemmin Välittäjä Oy ja TE-digi saavat analyysini. Nämä ovat ihan omia ajatuksiani eivätkä ne edusta mitään tahoa. 

Yksi pmi Sanna Marinin hallituksen  merkittävimpiä uudistuksia työllisyyden hoidon saralla on ns. Pohjoismainen työvoimapalvelumalli. 

Olen itse ollut mukana laatimassa Kuntaliiton lausuntoa esitysluonnokseen. Lausunnot löytyvät täältä. Kerron nyt mitä mieltä olen itse tästä hallituksen keskeisestä "työllisyyskeinosta". Lainausmerkeissä siksi, että eihän mikään palvelu sinällään tuo yhtään uutta työpaikkaa. Se voi tuoda työllistymisen lähemmäs ja mahdollistaa sen. 

Tuossa mallissa ollaan ottamassa askelia kohti pohjoismaista työllisyyden hoidon tapaa. Siihen liittyy olennaisesti tiiviimpi asiakkaan kontaktointi ja merkittävä määrä haastatteluja...kaikille.

Totean sen, että on erinomaista se, että työttömän työnhakijan alkuhaastattelu järjestettäisiin viiden arkipäivän kuluessa työnhakijaksi ilmoittautumista. Tämä on hyvä asia, koska nykyisin tuo aikajakso on peräti kaksi viikkoa. 

Tämä kaikkien asiakkaiden haastattelurumba on kuitenkin mielestäni ongelma sekä resurssien käytön kannalta että yksilöllisen asiakaspalvelun kannalta. 

Joku tarvitsee tukea ja apua, paljonkin. Mutta toisaalta joku toinen taas ei. Silti, samaa hattua ollaan tunkemassa kaikkien päähän. En ymmärrä tätä lainkaan. 

Perustelut (VM) avaavat tämän esityksen logiikan. Muistion päiväys on 13.9 2020

Näin tuossa linkin muistiossa nimittäin todetaan:

Työ- ja elinkeinoministeriön esittämässä pohjoismaisen työnhaun mallissa on seuraavat työllisyysvaikutusten arvioinnin näkökulmasta seuraavat keskeiset ominaisuudet:

1. Työnhaun ensimmäisen kolmen kuukauden aikana tapahtuva intensiivinen, kahden viikon välein toteutettu henkilökohtainen haastattelu, toistuen kuuden kuukauden jälkeen kuukauden mittaisena. [+8 600 työllistä]

2. Lähtökohtaisesti määrällinen työnhaun velvoite, edellyttäen keskimäärin yhtä työnhakua viikossa sekä tässä nykyisistä velvoittavista työtarjouksista luopuminen. [-1 200 työllistä]

3. Porrastettu sanktiointijärjestelmä sekä monitorointijärjestelmä, jossa työnhaun aktiivisuutta valvotaan vähintään kuukauden, ja korkeintaan kolmen kuukauden pituisissa jaksoissa. [+2 000 työllistä]

4. Työnhakuvelvoite koskisi noin 90 % työnhakijoista, joskin vaihtelevassa määrin. Kattavuuden on arvioitu olevan noin 60 prosenttia suhteessa yhteen hakemukseen/viikko kaikilla. [sisältyy edellisiin]

Yhteensä ehdotettujen toimenpiteiden katsotaan vahvistavan työllisyyttä noin 9 400 työllisellä.

Tämä edellä kerrottu on ilmiselvästi linjannut valmistelua ja lain kirjoittamista. Se siis perustuu tilastoihin ja empiiriseen eli kokemusperäiseen tutkimukseen.

Tuon vuoksi siis aiotaan haastatella kaikki?! Ja kun haastatteluja tulee paitsi tiheämmin niin niihin tulee myös määrällinen velvoite osallistua, pidän tätä varsin erikoisena logiikkana. Mikä vika on laadusssa? Eikö tätä pitäisi kehittää yksilölliseen ja laadulliseen suuntaan, määrällisen ja kaavamaisen sijasta? Pitäisi. 

Kun työllisyyden kuntakokeilut lähtivät liikkeelle, niin niiden alkuperäinen tarkoitus oli ja on asiakaslähtöisyys ja kullekin alueelle kehitetty tapa ja vapaus toimia(toki kokeilulain puitteissa). Nyt tälle ollaan lyömässä länget kaulaan ja tiukkaa ohjausta päälle.  

Miten ihmeessä aito asiakaslähtöisyys toteutuu noilla nuoteilla? Ei mitenkään tai todella vaikeasti.

Miten ihmeessä aito asiakaslähtöisyys toteutuu, jos asiakkaan omalla tilanteella ei olekaan mitään merkitystä? No ei mitenkään. 

Eikö kuntakokeiluissa pointti olekaan etsiä uutta? Siis löytää uusia tapoja toimia ja siihen pitää antaa mahdollisuus, eikä suinkaan ylisäädellä sitä mahdollisuutta hengiltä. 

Tämä vaatisi luottamusta ja uskoa siihen, että kunnat kykenevät ja osaavat löytää niitä omille alueilleen sopivia ratkaisumalleja. Toki jos niihin ei luota, niin sitten pitää säädellä...Sitten voisin sarkastisesti kysyä, että miksi edes kokeilla mitään jollei sille anneta lähtökohtaisesti edes tilaisuutta onnistua? Ei se muuta mitään, että siirretään te-palvelut valtiolta kuntien vastuulle- pitää uskaltaa muuttaa toimintatapoja. Ja pitää uskaltaa antaa sille mahdollisuus. 

Entä resurssit? Niitä on luvattu mallin mukana 70 miljoonaa euroa. Mutta...

Merkittävää on se, ettei tämä resurssi tarkoitakaan välttämättä uutta resurssia vaan olemassa olevan vakinaistamista. Vaikka henkilökunnan lisäys on erinomainen asia, niin todellinen lisäys jäänee kuitenkin vajaaksi siitä mitä odotettiin. 

Kun kuitenkin haastatteluja suunnitellaan olevan merkittävästi nykyistä enemmän, niin miten resurssit aiotaan saada riittämään, edes lisämiljoonilla? Miä oon skeptinen. 

Ettei nyt synny ihan väärää kuvaa, niin todetaan sekin että kannatan lämpimästi pohjoismaista työllisyyden hoidon mallia. Mutta en sitä, että jokin malli nimetään sellaiseksi ja sitten siitä tehdään suomalaiseen tapaan "köyhän miehen malli". 

Meillä on nimittäin tapana matkia muita Pohjoismaita ja napata sieltä milloin mikäkin, irrallinen idea, sotkea se suomalaiseen malliin ja sitten uskotella että tämä on nyt sitten "hopealuoti" työttömyyteen. No ei ole!

Ehkä kannattaa rakentaa ihan oma malli. Ehkä kannattaisi uskoa, että juuri sitä ollaan rakentamassa työllisyyden kuntakokeiluissa. Annetaanko niille mahdollisuus? Jooko.