Politiikkaa ja politikointia

Politiikka on, tai ainakin niin sanotaan, yhteisten asioiden hoitamista. 

Politikointi on enemmänkin oman ja puolueen etujen ajamista. Moninaisin tavoin.

Ensin pari selvennystä. Olen itse ollut tekemässä noita molempia. Siis politiikkaa ja politikointia.

Puutun tässä kirjoituksessa tähän jälkimmäiseen- politikointiin. Eduskunnassa on tiettyjä toimintatapoja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Yksi sellainen on se, että kun eduskunta käsittelee talousarvioesityksiä ja lisätalousarvioesityksiä, on oppositiolla tilaisuus esittää auki oleviin budjettikohtiin omia esityksiään.

Näistä esityksistä sitten äänestetään. Tämä näytös toistuu muutamia kertoja vuodessa. Merkittävin niistä on kun päätetään valtion seuraavan vuoden tulo- ja menoarviosta Joulun alla.

Joka vuosi toistuu sama näytelmä: oppositio esittää satoja muutosesityksiä ja jokainen niistä kaatuu hallituksen edustajien toimesta. Miksi ihmeessä? No siksi, että hallituksella on valta. Se päättää mitkä asiat etenevät ja erityisesti siitä, mihin asioihin myönnetään rahoitusta ja kuinka paljon rahaa jaetaan. Se on yksin hallituspuolueiden käsissä. He toteuttavat omia tavoitteitaan ja hallitusohjelmaansa. Eivät opposition ohjelmia tai ideologiaa. Ei kai tämä ole mikään yllätys?

Kyse ei ole siis siitä, että kaikki opposition tekemät esitykset olisivat pelkästään niin huonoja, päinvastoin. Niihin ei vain ole varattu rahaa ja niitä ei ole hyväksytty hallituspuolueiden taholta. Vain hallituksen omat esitykset etenevät ja vain niihin myönnetään tarvittaessa rahoitusta.

Siksi, on pelkkää politikointia esittää närkästymistä siitä, että hallitukselle eivät "kelpaa" opposition esitykset. En muista, onko koskaan käynyt niin, että opposition esitys olisi mennyt näissä talousarviokäsittelyissä läpi. En väitä ettei niin olisi joskus voinut käydä, mutta perin harvinaista se on.

Yksi sivujuonne asiassa on se, että kun oppositiopoliitikko tekee talousarvioaloitteen oman vaalipiiriin kuuluvassa asiassa, hän seuraa miten saman alueen ehdokaskollega äänestää. No, hallituspuolueen edustaja äänestää aina kaikkien hallituksen esitysten puolesta eikä pääsääntöisesti tue opposition esityksiä. Eikä siinä ole kyse siitä, onko tuo esitys hyvä vai huono. Joskus yksittäinen hallituspuolueen edustaja saattaa antaa "kannatusäänen" oman alueen oppositioedustajan esitykselle juuri poliittisista syistä. Ettei tarvitse sitten lehdestä lukea, että edustaja x vastusti jotain hyvää asiaa.

On kokonaan eri asia se, onko tämä nykyinen menettely sinällään hyvä ja oikea tapa toimia. Mutta noin se kuitenkin menee.

Jos nykyinen oppositio haluaa muuttaa tätä menettelyä, on sillä siihen oiva tilaisuus siinä vaiheessa kun ovat itse hallitusvastuussa. He voivat silloin muuttaa tätä ikiaikaista toimintatapaa ja ottaa opposition mukaan talousarvioiden käsittelyyn ihan uudella tavalla. Eli että myös opposition esitykset voisivat menestyä äänestyksissä. Toki silloin pitää myös rahoista käytävä neuvottelu ja sisältökeskustelu olla aivan toisenlaisia kuin nyt. Oppositio olisi niissä mukana. Jään odottamaan tätä ihmettä.

Vielä kerran. Politikointia on siis se, että väittää hallituksen vastustavan opposition hyviä ehdotuksia ilkeyttään, hölmöyttään tai jostain muusta syystä. Kaikki tietävät tämän pelin säännöt(oletan). Ei niitä esityksiä vastusteta siksi että esitykset olisivat huonoja. Kaikkien esitysten pitää tulla hallitukselta. Se käy keskuudessaan koko prosessin läpi, neuvottelee sisällöstä ja päättää rahoista. 

Hallitusvastuu tuo myös valtaa päättää asioista. Opposition sinänsä arvokas tehtävä on esittää vaihtoehtoja tälle kulloisenkin hallituksen politiikalle. Mutta ei oppositio päätä mistään niin kauan kun hallituksella on eduskunnan enemmistön tuki takanaan. Näin tämä meidän järjestelmä toimii. Hyvässä ja pahassa. Täydellinen se ei ole, mutta onko olemassa realistista vaihtoehtoa? 

Siksikin, hallitusvastuuseen kannattaa pyrkiä. Se ei ole aina "kivaa", mutta vain sieltä käsin voi käyttää merkittävää valtaa päättää mm. rahoista ja sisällöistä. Mutta samalla on hyvä valmistautua henkisesti kompromissien tekemiseen. Kaikkea ei voi saada eikä sen sisältöisenä kuin itse haluaisi.

Sitä ennen voi jättää vastalauseita ja eriäviä mielipiteitä. Kyllä niilläkin on oma arvonsa ja tärkeä paikkansa demokratiassa.