Väärin sammutettu - vai onko väliä jos tulipalo sammuu?

Tuoreen työllisyyskatsauksen (TEM) mukaan työllisyysasteen trendi on noussut ennätyksellisen korkeaksi. 

Tilastokeskus, jonka luvut ovat ns. viralliset, kertoo siitä että  työllisyysasteen trendiluku oli helmikuussa 74,0 prosenttia ja työttömyysasteen trendiluku 6,8 prosenttia.

kuvan lähde: Tilastokeskus 22.3 2022

Tästä on uutisoitu mm. HS:n uutisoimana. 

Hesarin politiikan toimittaja Teemu Muhonen kirjoitti asiasta mainion analyysin 24.3 2022.

Muhonen toteaa muun muassa näin:  "Tilastojulkistus ei herättänyt suurta huomiota, vaikka ainakin joidenkin hallituspoliitikkojen mielestä sen oli pitänyt."

Vasemmistoliiton pj Li Andersson on sen sijaan nostanut tulosta vahvasti esille somessa. "Huomasitko suuret uutisotsikot siitä, kuinka hallitus helmikuussa saavutti työllisyys­tavoitteensa? Ai, et sinäkään?"

Muhonen jatkaa: "Edellisellä hallituskaudella oli toisin. Juha Sipilän (kesk) hallituksen 72 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamista seurattiin tarkoin. Kun hallitus lopulta saavutti tavoitteensa loppuvuodesta 2018, Sipilä ja Petteri Orpo (kok) paiskasivat kättä eduskunnassa ja Sipilä kertoi tuulettavansa saavutusta keveästi autotallissaan." HS 24.3 2022

Kyllä. Minä muistan sen kuinka Joulun alla 2018 saavutimme, siis Sipilän hallitus, sen itsellemme asettaman tavoitteen, jonka saavuttamiseen moni ei uskonut. Eikä siihen uskominen ollut aina helppoa itsellenikään.

No, muistan myös erinomaisen hyvin sen, kuinka sitä silloista saavutusta kyseenalaistettiin. Se ei kuulemma ollut silloin(kaan) hallituksen ansioita vaan aivan muista syistä johtuvaa. Maailman talouden elpymisen aiheuttama vetoapu suurimpana syynä.

Itse en missään kohden väittänyt, että tuolloinen saavutus olisi yksin hallituksen ansioita. Päinvastoin, myönsin sen olevan monen tekijän summan. Mutta toistin silloin moneen kertaan, että myös hallituksen jokaisella päätöksellä oli oma vaikutuksensa. Osa niistä vaikutti nopeasti, osan vaikutus tulee vasta viiveellä. Jopa vasta seuraavan hallituskauden aikana. 

Toisaalta, edelleenkin on niitä, joiden mielestä mitään oikeaa työllisyyden paranemista ei tapahtunut silloin eikä myöskään nyt. Kas kun työllistymistä tilastoidaan varsin hassusti. 

Työvoimatutkimuksen määritelmät:
• Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontais-etua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä. Tutkimusviikolla työstä pois ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Työlliset voivat olla palkansaajia, yrittäjiä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskenteleviä.

• Työvoimatutkimuksen määritelmän mukaan henkilö on työtön, jos hän on työtä vailla, hakenut 4 viikon aikana aktiivisesti työtä ja on työhön käytettävissä 2 viikon sisällä. Myös opiskelija tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa oleva, joka täyttää edellä mainitut työttömän kriteerit, on työtön. 

lähde: https://elinkeinothelsingissa.fi/fi/kasitteet 

Tuosta edellä kerrotusta kuulee usein ihan relevantteja pointteja. Enkä minäkään ole täysin eri mieltä siitä tavasta, että se kuka lasketaan työllistyneeksi olisi aina ihan täysin kartalla. 

Siksi jotkut pitävät työllistymistä osa-aikatyöhön tai pätkätyöhön enemmän tilastokikkailuna kuin "oikeana työllistymisenä".  Kun siis tuolla tavoin työllistyneiden määrä kasvaa, on se osalle juuri tätä tempputyöllistämistä  ja siten tilastojen kaunistelua.

Osa unohtaa kuitenkin sen, että vuosien 2015- 18 aikana parantunut työllisyysaste johtui pääasiassa muusta kuin osa-aikatyön lisääntymisestä. Mutta kun nämä "oikeat työpaikat" täyttyivät, oli loogista että myös osa-aikatyön ja muun silpputyön määrä kasvoi. 

Palatakseni tuohon alkuun eli pohdintaan siitä, kenen ansioita työllisyysasteen nostaminen on, niin  ikään kuin yhteenvetona: se on monen, todella monen yksittäisen tekijän yhteisvaikutuksesta syntyvää. Se on syytä tiedostaa ja samalla tunnustaa paitsi istuvan hallituksen, niin myös edellisten hallitusten päätösten vaikutukset.

Mielestäni olennainen ero Rinteen/Marinin ja Sipilän hallitusten välillä oli lähtökohta. Sipilän hallitusohjelma tavoitteli paitsi 72 % työllisyysastetta, niin myös velkaantumisen taittamista ja sitä ns. kestävyysvajeen kuromista umpeen. Näillä tavoitteella oli aivan ratkaiseva merkitys käytettyihin keinoihin. Keinoihin joita kritisoitiin, osin ihan aiheestakin, kepiksi työttömille. Sitähän se kaikki ei pelkästään ollut.

Nykyinen hallitus on joutunut painimaan koronan kanssa ja nyt Ukrainan sodan. Ne ovat kumpikin ikäviä yllätyksiä eikä niihin ole voitu valmistautua. Niihin on kuitenkin ollut ja on pakko reagoida.

Mutta kaiken keskelläkin on muistutettava siitä karusta faktasta, että Suomi velkaantuu ja siihen pitää jossain vaiheessa puuttua. 

Tässä lainaus Valtioneuvoston sivuilta 2.3 2022 olleesta tiedotteesta(LTA): 

"Määrärahojen 547 miljoonan euron lisäys huomioon ottaen vuoden 2022 ensimmäinen lisätalousarvioesitys lisää valtion nettolainanoton tarvetta vastaavalla summalla.

Valtion nettolainanotoksi vuonna 2022 arvioidaan noin 7,6 miljardia euroa. Valtionvelan määrän vuoden 2022 lopussa arvioidaan olevan noin 136 miljardia euroa, mikä on noin 52 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen"

Lopuksi totean, ettei minulle ole mikään henkinen eikä fyysinen ongelma antaa tunnustusta nykyiselle hallitukselle siitä miten se on pääsemässä itse asettamaansa työllisyystavoitteeseensa. Se on vain hieno asia ja etenkin niille jotka ovat saaneet työtä. Erinomaista työtä hallitus!

Mutta kun minä avoimesti myönnän tämän, niin soisin nykyisen hallituksen edustajien myöntävän sen, että valtiontalous on se mikä on tässä ottanut iskut vastaan ja että ikävät keinot(vaikkei se olekaan mikään tavoite) ovat jääneet ideologisista syistä käyttämättä. No eläkeputken poisto oli rohkea päätös!

Totean myös sen, että minun mielestäni yksi syy ainaiselle "näpertelylle" työllisyyspolitiikassa on se, että meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on aataminaikuinen ja kaipaisi täydellisen remontin. 

Jos sen uudistamiseen menee aikaa yhtä kauan kuin sote-uudistuksessa, olemme yhä uudelleen siinä tilanteessa jossa kukin hallitus painii sen kanssa että "keppiä vai porkkanaa?" 

Työn tekemisen pitää olla aina kannattava vaihtoehto ja jos siitä maksettava palkka on peräti surkea, niin sitä pitää kyetä kompensoimaan tulonsiirroilla. Kaikenlaiset perustulo- ja perustili- mallit ovat siksi mielestäni oikeansuuntaisia ajattelumalleja. 

Mutta siitä enemmän toiste.