Blokkivaalit Suomeen?

Ruotsissa käytiin viime viikolla mm. parlamenttivaalit. Niiden tulosta sai odotella tälle viikolle mutta siellä näkyi käyvän niin, että ns. oikeistoblokki vei voiton.

Ruotsissa suurin puolue ei ole aina se, joka aloittaa hallitustunnustelut. Eikä siellä myöskään tällä kertaa voittaneen oikeistoblokin suurin puolue ja vaalien suurin voittaja Ruotsidemokraatit ole todennäköisesti se puolue joka aloittaa tunnustelut hallitusyhteistyöstä. Ei, toiseksi suurin oikeistoblokin puolue Moderaatit eli ns. maltillinen oikeisto, Ruotsin Kokoomus, on todennäköisesti se puolue joka käynnistää hallitustunnustelut. Eli se yrittää etsiä sopivaa komboa. Paino sanalla yrittää...

Tämä kaikki on siis perua Ruotsin omanlaisesta systeemistä- blokkivaaleista. 

Aika ajoin törmää toiveisiin tai ehdotuksiin siitä, että meilläkin tulisi olla selkeä blokkijako. Eli käsittääkseni perinteisellä oikeisto- vasemmistoakselilla. Onko meillä sellaista ylipäätään olemassa?

Ja onnistuisiko sellainen Suomessa? Meillä on ollut perinteenä se, että puolueet löytävät usein yhteistyömoodin vaikka poliittisesti eroavaisuuksia toki on. Kataisen sixpack-hallitus oli tässä mielessä todella erikoinen esimerkki- Vasemmistoliitto ja Kokoomus samassa hallituksessa. En usko sellaisen syntymiseen lähitulevaisuudessa. Tuokin syntyi pakosta. koska PS ei lähtenyt hallitukseen 2011. 

Itse näen niin, että en usko blokkien toimivuuteen Suomessa. Miksi en? 

1. meillä on liian vähän niitä puolueita joita voisi kutsua vain vasemmistoon tai vain oikeistoon kuuluvaksi, joten ne  tarvitsevat tuekseen aina jonkin "vaa'ankieliasemassa" olevan puolueen. Meillä se on ollut viime vuosina Keskusta. Jopa silloin kun se on ollut pääministeripuolue. Se on notkeasti taipunut kovaan talouspolitiikkaan Sipilän hallituksessa ja kovaan velanottoon tässä nykyhallituksessa. Tekisikö se taas täydellisen suunnanmuutoksen? Vai syntyykö hallitus ilman sitä? Kokoomus ja SDP...ehkä. 

2. jos esim. oikeistoblokin maltillinen osa ottaa keskeiseksi teemakseen vaikkapa talouden ja työllisyyden, on sillä erittäin todennäköisesti keinoarsenaalissaan sellaisia asioita, joita on todella hankala saada hyväksytyksi vaikkapa jossakin toisessa, sanotaan nyt vaikka populistisessa puolueessa. Tämä siksi, että populistisen puolueen kannatus tulee myös perinteiseltä vasemmalta laidalta, työntekijöiltä ja työttömiltä. Mitä arvelette, kestääkö tuollaiselta pohjalta ponnistava puolue vastuuta kun taloutta laitetaan kuntoon? Kiky oli kevyt kenttäharjoitus siihen mitä jatkossa tarvitaan. 

3. tai jos jokin puolue ajaa teemakseen vaikkapa tiukkaa  maahanmuuttopolitiikkaa ja EU-kriittisyyttä, jopa -vastaisuutta, niin miten se saisi tuekseen maltillisen porvaripuolueen? Mistä kaverit koska yksin ei hallitusta synny. Vai jaksaako porukka odotella yli 50% kannatusta? Eli hallitusta ei synny tai se ei kestä kasassa. 

Kaikki edellä listaamani on edessä joka tapauksessa. Oli kyse sitten blokeista tai suomalaisesta tavasta muodostaa hallitus. Jokainen puolue joutuu tykönään pohtimaan mistä joustaa, mistä ei. Mikä on hallituskynnys vai onko sellaista. Ehdottomuus ja äänestäjille annettu kuva tai lupaus asetetaan vastakkain sen kanssa, että on  mahdollisuus päästä oikeasti vaikuttamaan asioihin. Sekä rahanjakoon että politiikan sisältöön, lainsäädäntöön. Aina kompromissi on löytynyt. Tavalla tai toisella. Ja jollei löydy, ei synny hallitustakaan. 

Keskeistä Suomessa on ollut parlamentaarinen enemmistö eduskunnassa. Tällä tavoin hallitus toisensa jälkeen on saanut esityksensä läpi eduskunnan täysistunnossa. Oppositiolle on jäänyt kyseenalaistajan rooli. Näitä rooleja sitten vaihdellaan vaaleista toiseen. Mutta on hyvä huomata myös se, että aina vaalien voittaja(t) eivät ole mukana hallituksessa.

Ja toisaalta joskus varmana pidetty oppositiorooli onkin vaihtunut hallitusvastuuseen. Niinhän kävi Keskustalle viime vaalien jälkeen.

Kaikki tämä kertoo, ainakin osin siitä, että enää ei pelata vanhojen tuttujen pelisääntöjen mukaisesti. Voittaja ei välttämättä muodosta hallitusta yhdessä sinne sopivien puolueiden kanssa vaan myös "epäsopivien" kanssa. 

Kun Ruotsissa vaalien voittajaan suhtaudutaan karsastaen, jopa eristäen, on se mielestäni virhe. Heitä ei pitäisi sulkea vastuun ulkopuolelle. Heidät tulee nimenomaisesti ottaa mukaan kantamaan vastuuta. Ja aivan sama koskee Suomessa perussuomalaisia.

Sipilän hallituksessa matka tyssäsi 2017 kesällä eduskuntaryhmän repeytymiseen. Puolueelta jäi  "happotesti" kesken. Se on siis tekemättä ja kokematta. Tämänkin vuoksi minä todella toivon entiselle puolueelleni tukevaa vaalimenestystä. Ja oli nyt sitten hajoamisen syistä mitä mieltä tahansa, niin sitä ei voi kukaan kiistää, että perussuomalaisten hallitusvastuuta ei ole testattu koko neljää vuotta. Ja siksi minä todella toivon että sellainen testi tulee heillekin eteen mahdollisimman pian eli 2023 vaalien jälkeen. 

Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että vasta kun puolue on mukana hallituksessa, kestää koko vaalikauden ja sietää kaiken siihen ja sen politiikkaan kohdistuvan arvostelun(jota aivan varmasti tulee) sekä myös niin, että sen edustajat uskaltautuvat turuille ja toreille selittämään tehtyjä päätöksiä selkä suorassa, on se testattu perusteellisesti. Jos, kuten näyttää, talous on pääteema tulevissa Suomen eduskuntavaaleissa, on se oleva kaikille puolueilla jäätävän kova paikka. Siellä ei suosiota keräillä. 

Se joka uskaltaa, kykenee ja osaa laittaa Suomen asian itsensä ja puolueensa kannatuksen edelle, on minun mielestäni luottamuksen arvoinen tulevissa vaaleissa. Tyhjän huutajat ja kaiken kivan lupaajat eivät sitä ole. 

Jos siis joku kuvittelee olleensa kovissa paikoissa politiikan kentillä istuessaan kansanedustajana tällä vaalikaudella, niin veikkaan ettette ole nähneet ettekä kokeneet vielä mitään. 

Good luck!