Happotesti

Puolueet ja ehdokkaat ja sellaiseksi haluavat alkavat jo kuopimaan lähtökuopissa.

Ensi keväänä järjestetään eduskuntavaalit. Moni kuntavaaleissa valtuustoon päässyt ajattelee, että samoilla lämpöisillä voisi aueta ovi myös Arkadianmäelle. No, voin kertoa ettei muutama sata ääntä kuntavaaleissa ole mikään automaatti. Että laukalle ei kannata lähteä.

Ajattelinpa hieman "analysoida" tilannetta ja ennustaa tulevaa. Helppoa. Niin, tämä oli sitten sarkasmia mikä esille tuotakoon, koska kaikki otetaan ihan tosissaan.

Kokoomus on johtanut viime aikoina gallupeja. Se on ottanut oppositiossa johtoaseman perussuomalaisilta. Mutta vanha viisaus on se, ettei gallup anna valtaa mihinkään. Vaalit antavat jos ovat antaakseen. 

Politiikka on ollut jo vuosia sellaista, että kukin puolue on vuorollaan nousussa ja sitten taas laskussa. Jokaisen mökki tuntuu olevan tulessa vuorotellen. Ehkä ei kannata kauheasti kenellekään ilkkua, koska oma vuoro tulee kyllä. Ja kaverille on aina tarvetta.

Ehkä tulevien vaalien tuloksen mielenkiintoisin näkökulma liittyy siihen, että millaisen hallituksen Suomi saa. Jatkuuko vasemmistovetoinen politiikka vai tuleeko taas, ainakin noin teoriassa, porvarillinen vaihtoehto valtaan.

Onko meillä oikeistoa? On ja ei. Joku viisas on sanonut, että lähes kaikki puolueet ovat sosiaalidemokraattisia. Enemmän tai vähemmän. Anyway...

Oma toiveeni on se, että meille syntyy hallitus joka laittaa talouden hoitamisen kärkiteemakseen. Tämä tavoite jo käsittääkseni rajaa joitain puolueita ulos tuollaisesta hallituksesta. Minun on vaikea nähdä, että vasemmistolaisesti ajattelevat voisivat olla tuollaisen tavoitteen takana. Ne kun ovat mestareita jakamaan rahaa mutta huonoja keksimään mistä rahat otetaan. Paitsi että nythän minä puhun vastoin parempaa tietoani!

Lisävelalla ja verottamalla saa kaikkea kivaa. Mutta entäs kun tulee laskun aika? 

Kiristetään verotusta, nostetaan maksuja, perustetaan uusia virastoja, otetaan lisää velkaa vai...aletaan karsimaan olemassa olevista palveluista ja rakenteista eikä keksitä jatkuvasti uusia tukia ja rakenteita? 

Jos ja kun raha ei riitä kaikkeen, niin silloin pitää priorisoida, jotta raha riittää edes johonkin. Se ei ole helppoa ja kivaa. Sipilän hallituksen hallitusohjelman sivulla 7. todettiin: "Julkisessa taloudessa tulot ja menot ovat tasapainossa. Emme elä velaksi"

Sivulla 13 todetaan: "Hallitus sitoutuu koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattamiseen tarvittavien säästöjen ja rakenteellisten uudistusten koskevien päätösten tekemiseen hallituskauden aikana"

Tuossa oli siis tiivistettynä Sipilän hallituksen ohjelman päätavoite. Ja se ohjasi kaikkea tekemistä. Tämä ei muuten kaikille tainnut mennä perille kun hallitusohjelmaa aikanaan hyväksyttiin.

Okei, varmasti HO:sta myös lipsuttiin mutta muistan omakohtaisesti kuinka helvetin vaikeata oli neuvotella mihinkään lisärahoitusta, koska tavoite oli nimenomaisesti karsia kuluja. Se oli jatkuvaa niukkuuden jakamista. 

Ja nyt olemme mielestäni saman, vaikean, tilanteen edessä. Valtava velkaantuminen pitää uskaltaa taittaa. Se on hirveä urakka. Eikä se onnistu yhdessä vaalikaudessa. Mutta hitto kun meillä on vaalit aina neljän vuoden välein. Deal with it.

Seuraavien vaalien pääteeman tulisi mielestäni olla nimenomaisesti velka. Mitä sille tulee tehdä ja miten? Sitä pitää kysyä puolueilta ja haastaa kaikki ehdokkaat vastaamaan sitä koskeviin kysymyksiin. 

Kivaa siitä ei tule. Summat ovat niin suuria, että toimet osuvat kipeästi valtaosaan suomalaisia. Mutta jos ei tehdä rohkeita ratkaisuja, voi käydä niin että joku muu kertoo meille mitä tehdään. Eikö parempi vaihtoehto ole se, että tehdään itse?
Suurta suosiota tulevat toimet eivät tule nauttimaan. Jos sitä pelkää, ei kannata asettua ehdolle. 

Hallituspohja joka uskaltaa tehdä käänteen taloutemme hoitamisessa on tällä hetkellä täysin hämärän peitossa. Olen skeptinen.

Jos sellainen pohja syntyy, sen on pohjan on kestettävä koko vaalikausi, se joutuu erittäin todennäköisesti tekemään kovia päätöksiä, joilla ei suosiota saa. Se saa todennäköisesti vastaansa monia tahoja, se joutuu alttiiksi kovalle arvostelulle ja jopa vihalle. Silti, sen pitäisi se kaikki kestää. Ja sitä linjaa pitää uskaltaa puolustaa turuilla ja toreilla. Onnistuuko?

Kysymys on siitä, että asettaako itse kukin oman ja puolueensa kannatuksen Suomen tulevaisuuden edelle. Ja siihen ei pitäisi olla kuin yksi vastaus. Silläkin uhalla, että vaaleissa käy huonosti.

Yleensä tietyn kaltainen hallituspohja ottaa nimittäin vaaleissa turpiinsa ja toinen, vastakkainen ideologia asettuu "korjaamaan" edellisen hallituksen virheitä. Ja tätä humppaa jatkuu vaaleista toiseen. 

Jotta Suomi saataisiin raiteilleen, pitäisi meillä on yhteinen käsitys ja periaate siitä, että laitamme yhdessä taloutemme kuntoon. Riippumatta hallituspohjasta. Onnistuuko? Tätä minä valitettavasti joudun epäilemään. Olen kyyninen ja totean, että ei tule onnistumaan. Happotesti ei onnistu.

Suomi tarvitsee joka tapauksessa brutaalin rehellisen linjan. Jos jotain lupaa, niin olkoon se ainoa lupaus laittaa Suomen talous oikealle uralle. Tulevia polvia varten. Muuten ei ole mitään jaettavaa edes perustason palveluihin.