Säännelkää toki, mutta älkää ylisäännelkö
Kuten moni tietääkin, on lain valmistelun prosessi varsin moniulotteinen ja joskus paljon aikaa ja vaivaa vievä.
Eduskunnan sivuilla on asiasta erinomainen sivu niille jotka eivät asiaa niin hyvin tunne.
Olen itse ollut mukana lain valmistelun prosessissa monissa eri kohdin. Ministeriössä, eduskunnassa ja valiokunnassa asiantuntijana.
Ajattelin hieman käsitellä tätä viimeisintä vaihetta.
Kun hallitus ryhtyy toteuttamaan hallitusohjelmaansa, ovat hallituksen esitykset keskeisiä siinä. Vähänkin merkittävissä esityksissä on ensin järjestettävä lausuntokierros. Sitä varten erilaisilta toimijoilta pyydetään lausuntoa ko. esityksestä Lausuntopalveluun.
Lausuntokierros voi kestää muutamia viikkoja tai sitten joskus aikaa on todella vähän. Se vähän riippuu. Joka tapauksessa tässä vaiheessa siis kysytään näkökulmia kulloiseenkin hallituksen esitysluonnokseen liittyen. Kun lausuntokierros on päättynyt eli sillä on jokin deadline, tämä lausuntopalaute käydään läpi ministeriössä.
Varsinaiseen, eduskunnalle menevään esitykseen tämä lausuntopalaute tulee yhtenä osana esityksen sisälle, jossa sitä käydään toki läpi mainiten lausunnonantajien esille nostamia asioita.
No mitä sitten?
Sitä sitten, että monien esitysten kohdalla on varsin ja valitettavan yleistä se, että juuri mikään erityisen olennainen ei muutu varsinaisessa eduskunnalle annettavassa esityksessä. Joitain pieniä viilauksia voidaan kenties tehdä, mutta iso kuva ei juurikaan muutu.
Ja tämä puolestaan aiheuttaa melkoista turhautumista lausunnon antajissa. Miksi lausua jos sillä ei ole mitään merkitystä?
Voisin tässä luetella esimerkkejäkin tältä vaalikaudelta: uusi työvoimapalvelumalli eli poma, Työkanava Oy ja uusimpana tänään mietintönsä saanut HE 84/2022.
Tämä viimeinen on valiokunnan mukaan vain tekninen muutos. Esitetyt muutokset johtuvat siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy vuoden 2023 alussa kunnilta hyvinvointialueille.
Lainaus mietinnöstä: "Ehdotuksen mukaan hyvinvointialue tulee kunnan tilalle yhteistoimintamallin toimijaksi sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavana tahona."
Kuntaliitto esitti omana kantanaan, että kunta- sana säilyy toimijana ja että hyvinvointialue lisätään toimijaksi. Kuntaliitto ei siis nähnyt tätä esitystä "vain" teknisenä muutoksena vaan myös sisällöllisenä.
Kuntaliitto kantoi ennen kaikkea huolta siitä, että jos ei-kokeilukunta ei jatkossa enää pääsisi TYPPI-asiakasrekisteriin niin TYP-työ tulee käytännössä mahdottomaksi. Kunnat eivät saisi silloin mitään tietoja TYP-asiakkaista. Myös valmistautuminen TE2024-uudistukseen ja yhdyspintojen rakentamiseen vaikeutuu. Lisäksi TYP-työntekijöiden työsuhteet vaarantuisivat, jos heille ei enää olisi lailla osoitettua tehtävää.
Tuore valtakunnallisten TYP-päivien lausunto 7.9 2022 toteaa mm.: ” Käytännössä työllisyyskokeilujen ulkopuolella olevat kunnat siis suljetaan TYP-yhteistyön ulkopuolelle, vaikka kunnat ovat edelleen taloudellisesti osaltaan vastuussa pitkäaikaistyöttömien työttömyyskorvauksista.” Eli käytännössä kunnilta vietäisiin työkalut vaikuttaa niihin ns. sakkomaksuihin. Sitähän se tarkoittaa. Ongelmissa ovat siirtymäaikana ne kunnat jotka eivät ole mukana työllisyyden kuntakokeiluissa. Jatkossahan kaikki kunnat kantavat vastuun työllisyyden hoidossa kunhan TE2024-uudistus saa lainvoiman eduskunnasta ja astuu voimaan vuoden 2025 alusta.
Tämä edellä kerrottu nyt yhtenä esimerkkinä siitä, mikä merkitys lausunnolla on. Kun kerta toisensa jälkeen kokee ettei lausunnoilla ole juuri merkitystä, se saa kysymään: Miksi lausua ja miksi kertoa asiantuntijan ja lausuntoa antavan tahon kannan?
Onko lausumisella mitään merkitystä jos asian sisältö on etukäteen päätetty?
Tätä meidän järjestelmäämme tulisikin kehittää enemmän siihen suuntaan, että kun jotain valmistellaan, niin loppukäyttäjien eli toimeenpanosta vastaavien ammattitaito ja ymmärrys tulisi paljon paremmin ottaa huomioon. Sitä voisi kutsua vaikkapa luottamusloikaksi.
Meillä liian usein säännellään asioita ylhäältä. Ja aivan liian yksityiskohtaisesti.
On toisaalta ihan hyvä ja perusteltua se, että meillä on olemassa tietty lainsäädännöllinen perusta työllisyys- ja sosiaalipalveluissa. Muun muassa yhdenvertaisen palvelun vuoksi. Toisaalta voisi kyynisesti kysyä, että onko kaikki palvelu yhdenvertaista nykyisinkään?
Eikö lainsäädäntö ole olemassa mahdollistavana ei suinkaan hidastavana tai jopa estävänä?
Miä vaan kysyn.
Kommentit
Lähetä kommentti