Työllisyys paranee, mutta millainen?

Työllisyysluvut huitelevat työllisyysasteella mitattuna sellaisissa lukemissa, että joillakin on mennyt puuro henkitorveen eli ovat olleet todella yllättyneitä.

74,7% trendi on erittäin hyvä lukema. 

Niin kauan kun minä olen näitä Tilastokeskuksen lukuja seurannut, on niiden johdosta aina alkanut keskustelu siitä mitä tässä nyt oikeasti tilastoidaan.

Työllisen määritelmä nyt ainakin on sellainen asia, jota kyseenalaistetaan. Laitetaanpa tähän se mikä löytyy Tilastokeskuksen sivulta: "Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen. Myös tutkimusviikolla työstä tilapäisesti pois ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa, ansiosidonnainen vanhempainvapaa, oma sairaus, loma tai työaikajärjestely; tai jos poissaolo kestää alle 3 kuukautta."

Tuosta päästään siihen, ihan relevantiin kysymykseen, että onko ihminen oikeasti työllistynyt jos hän tekee tunnin työtä josta saa palkkaa? No, onhan se kieltämättä hassu määritelmä, mutta sitä se on ollut jo kauan. En tosin tiedä kuinka kauan. Mutta tilastointitapaa ei ole tuolta osin muutettu.

Mutta yhden vastauksen antaa tämä niin ikään Tilastokeskuksen sivulta löytyvä teksti työvoimatutkimuksesta: "Työvoimatutkimus-tilasto kuvaa 15–89-vuotiaan väestön työmarkkinoille osallistumista kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain. Tiedot kerätään otostutkimuksella. Kuukausi- ja neljännesvuositietoja julkaistaan 15–74-vuotiaiden ikäryhmästä. Tietosisältö perustuu EU:n asetukseen."

Ja meillä Suomessa viralliset, EU-vertailukelpoiset luvut tuottaa Tilastokeskus.

Kun nyt päästiin näistä alkulätinöistä, niin sitten itse asiaan.

Olen entisenä työministerinä ja TyV(työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä) sekä kansalaisena aina iloinen kuin työllisyys paranee. Siis työllisyysaste nousee.

Iloitsen siitä kun työttömyysaste putoaa. 

Kun Sipilän hallitus aloitti, oli työllisyysaste järkyttävissä lukemissa- reilusti alle 69 % , taisipa olla 68 % pinnassa ja mikä pahinta pitkäaikaistyöttömyys huiteli yli 120000 ihmisen lukemissa.

Se oli lähtökohta myös hallitusneuvotteluille. Tämä ohjasi myös perustavanlaatuisesti kaikki toimia ja erityisesti työllisyystoimia tarvittiin kipeästi. 

Sipilän hallituskauden aikana otettiin käyttöön lähes kaikki laarin pohjatkin ideoista. Kyllä, myös kiistanalaiset ja vaikeat. Ja virheitäkin tehtiin, kuten olen moneen otteeseen tunnustanut. Taisimme esitellä eduskunnalle noin 80 erilaista työllisyyden parantamiseen liittyvää esitystä. 

Mutta mitä muuta tapahtui? Suomi pääsi, viimeisenä, maailmantalouden kasvuun mukaan. Positiivinen rakennemuutos alkoi rakentamisesta ja Varsinais-Suomen telakkateollisuudesta, kasvaen mm. Uudenkaupungin autotehtaan jättirekryihin. 

Kaikessa tässä TEM oli mukana auttamassa ja teimme erittäin hyvää yhteistyötä mm. Rakennusteollisuuden ja Rakennusliiton kanssa.

Usein kuulee ja näkee vertailua siitä, millaista työllistymistä tapahtui Sipilän hallituksen aikana ja millaista se on nyt.

Meidän hallituksessa, siis Sipilän, haasteena oli aluksi se, että työttömyyden "sulaminen" ei näkynyt aluksi luvuissa. Mutta se näkyi piilotyöttömyyden pienenemisenä. Minulle kerrottiin TEM:n tilastoihmisten suulla, että luvut alkavat näyttää paremmilta kun tuo piilotyöttömyyden sulamisen vaikutus alkaa vähenemään. Näin kävikin.

Piilotyöttömyydestä sen verran, että kyse oli mm. siitä, että osa ihmisistä hakeutui takaisin työmarkkinoille kun usko työn saamiseen palasi. Tämän vuoksi työllisyyden paraneminen tilastoissa ei näkynyt heti.

Sipilän hallituskauden aikana pääsimme itse itsellemme asettamaan, kivikovaan, tavoitteeseen työllisyysasteen osalta eli 72%. Saavutimme tuon luvun joulukuussa 2018. Koko sen syksyn luku kävi siinä tuntumassa, mutta vasta joulun alla se toteutui.

Millaista se työllistyminen sitten oli? Silloinen Työpoliittinen aikakauskirja teki muistini mukaan artikkelin ja kertoi siitä, millaista oli laadultaan tuo tavoitteen saavuttaminen. 

Liisa Larjan, joka oli yksi näistä TEM:n asiantuntijoista, mukaan: "Kasvukauden työllisyyskasvusta siis 81 prosenttia syntyi kokoaikatyöhön." (lähde: 11.12 2018 Labore https://labore.fi/t&y/tyollisyyden-kasvukausi-kuka-on-tyollistynyt-minne-ja-minkalaisiin-tyosuhteisiin/) HUOM! Siis myös Labore julkaisi jutun aiheesta.

Iloisin asia oli se, että pitkäaikaistyöttömyys kääntyi vahvaan laskuun kaudellamme. Niillä, osin kiistellyillä toimilla oli tässä myös merkitystä. 

On selvää, ainakin itselleni se, että mitä enemmän työllisyys paranee, sitä vaikeammaksi sen edelleen parantaminen on. Siksi tarvitaan yhä tarkempia, yksilöllisimpiä ja täsmällisimpiä toimia. 

Vaikka Sipilän hallituksen aikana työllisyys parani ja työpaikat olivat 81%:sti kokoaikaisia työsuhteita, on selvää että jo meidän kaudellamme osa ja määräaikaisuus alkoi jo näkymään työllisyysluvuissa. 

Kuten Liisa Larjakin toteaa tuossa Laboren jutussa: "Vaikka työllisyyden kasvu onkin pääasiassa (noin 70-prosenttisesti) tullut vakituisista jatkuvista työsuhteista, näkyy kasvua myös määräaikaisissa työsuhteissa"

Kun siis tavoitellaan 80 % työllisyysastetta, on se kelpo tavoite, mutta ei sinällään ja yksi kerro kaikkea. Olennaista on avata myös sitä, millaista se työllistyminen on laadultaan. Tunti työtä ei tietenkään elätä ketään. 

On kuitenkin hyvä korostaa myös sitä puolta, että parasta on se, että määrä- tai osa-aikaisuus johtaisi jossain vaiheessa pysyvämpään työsuhteeseen ja palkkaan jolla voi elättää itsensä ja perheensä.

Siksi pidän lähtökohtaisesti työllistymistä tärkeänä sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Epäolennaisempaa on se, kenen hallituskaudella työllisyys paranee. Kuha paranee.