Sammutetuin lyhdyin vai avoimin kortein?

Kansanedustaja Wille Rydman siirtyi kokoomuksesta perussuomalaisiin melkoisen pitkän prosessin jälkeen. Tai eihän se itse siirtyminen ollut pitkä, vaan sitä edeltävät tapahtumat olivat sitä. 

En niihin nyt tässä puutu, koska se lienee aika pohjaton kaivo kaivella. 

Mutta asia mihin sen sijaan tuon oman näkemykseni, on tämä: "Poliittisesti perussuomalaiset on kehittynyt yhä enemmän sellaisen puolueen suuntaan, jollaista kaltaiseni oikeistolaisen on luontevaa äänestää”, perustelee Rydman päätöstään kirjoituksessaan." ( lainaus: HS 3.1 2023)

Uskon, että suhtautumisesta maahanmuuttoon Rydman ja hänen uusi edustamansa puolue löytävät luontevasti yhteisen näkemyksen. 

Myös suhtautuminen EU:iin lienee soviteltavissa oleva asia.

Eli ei mitään ongelmia?

Kun Wille Rydman toteaa, että PS on "kehittynyt yhä enemmän sellaisen puolueen suuntaan jota kaltaiseni oikeistolaisen on luontevaa äänestää", niin mitä tämä tarkoittaa?

Millainen puolue nyky-PS sitten on? Millainen se on Wille Rydmanin mielestä? Ja millainen on se on perussuomalaisia äänestävän mielestä?

Kun olimme, siis PS, mukana Sipilän hallituksessa, koin monesti vahvaa ristiriitaa olettamuksien, odotusten ja todellisuuden kanssa. Erityisesti se koski suhtautumista työelämään ja sen lainsäädäntöön. Jokainen tai aika moni nyt ainakin muistaa kikyn. Sen selittäminen turuilla ja toreilla ei ollut mikään miellyttävä tehtävä. 

Todella moni muistaa aktiivimallin. Pahalla. Ja kyllä minua on siitä muistutettu ja annettu palautetta yhdeksi elämäksi.

Mutta harvempi muistaa tai haluaa muista yleissitovuuden puolustamisen, ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta kiinnipitämisen, nollatuntisopimusten parantamisen ja ns. Lex Lindströmin kahdesti (ei minun antamani nimitys). Me, siis silloinen PS oli näiden asioiden pönkkänä Sipilän hallituksessa. Juu, ei kestä kiittää. Aika hiljaista oli ja on. 

Monesti sain kuulla, että ei "PS oikeasti puolusta duunaria". No jos oletusarvo on se, että mikään päätös ei saisi osua tuohon ryhmään, niin sitten arvio lienee oikea. Mutta kun kyse on valtion saattamisesta paremmalle uralle, velkaantumisen taittamisesta ja työllisyyden parantamisesta, niin arvio lienee yksisilmäinen ja aivan liian kapea. PS ei ollut silloin(kaan) mikään uusi SDP. Itselleni kuitenkin jäi monesti sellainen kuva, että sen odotettiin olevan sitä tai ainakin sen kaltainen työvoimapolitiikassa.

Jos perussuomalaisia äänestävä olettaa, että nyky-PS ei koske mihinkään työelämään liittyvään lainsäädäntöön jatkossakaan eikä varsinkaan tee niihin heikennyksiä, on arvio todennäköisesti väärä. Korjatkaa jos olen itse hakoteillä. He(PS) toki tietävät paremmin, mutta lienee niin että asiasta ollaan ainakin valmiita keskustelemaan. Ansiosidonnainen ja sen porrastus kun tulee pakottamatta mieleen yhtenä keinona "kannustaa" ottamaan työtä vastaan. 

Olisiko SDP valmis heikentämään ansiosidonnaista työttömyysturvaa tai leikkaamaan muita sosiaalietuuksia kannustaakseen ottamaan työtä vastaan? Ehkä ei. 

Kun siis Wille Rydmanin näkemys PS:n politiikasta on hänelle "sopivaan" suuntaan kehittynyt, niin siitä voisi äkkinäinen vetää johtopäätöksiä mihin ollaan valmiita. 

Miksi minä nyt otan kantaa tai otan tämän asian esille? Siksi, että äänestäjän kuluttajasuoja kiinnostaa ja siksi, ettei äänestäjä äänestä väärien luulojen ja olettamuksien. Vaan tietoisena myös siitä, että osa päätöksistä voi kohdistua häneen itseensä. Ikävällä tavalla.

Kun siis äänestätte, niin äänestäkää minun puolestani ihan ketä ja mitä puoluetta haluatte. Mutta ottakaa tai ainakin pyrkikää ottamaan selkoa siitä, mitä kukin puolue on valmis tekemään. Ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ja niitähän muuten tulee vaikka ottaisittekin selkoa.

Hallituksessa, jos sinne on pyrkimys, on kuitenkin aina oltava valmiutta kompromisseihin. Jos kuitenkin jo etukäteen on asettanut kynnyskysymyksiä, niin olettamus on silloin se, että ne mitkä eivät ole kynnyskysymyksiä, ovat sellaisia asioita joista ollaan valmiita etsimään yhteisiä ratkaisuja = kompromisseja. 

Kaikkia ei voi miellyttää. Osa äänestäjistä pettyy, aina. Ehkä nyt ollaan kuitenkin talouden ja velkaantumisen osalta siinä, että yhä useampi pettyy tulevan hallituksen päätöksiin. Mutta uskonpa että vielä useampi pettyy jos ei uskalleta tehdä myös vaikeita ratkaisuja. Ja niillä vaikeilla päätöksillä viittaan päätöksiin, jotka osuvat myös oman äänestäjäkunnan ja kannattajien joukkoon. Poliittisesti ehkä hölmöä, mutta maan kannalta jopa välttämätöntä. 

Tämän kirjoituksen pointtina ei ole kritisoida Wille Rydmanin siirtymistä perussuomalaisiin, eikä tarkoitus ole kritisoida sitä että PS otti hänet vastaan. Pointtina on se, että politiikassa olisi hyvä kertoa etukäteen millaista politiikkaa aikoo ajaa tai ainakin jonkinlaisen hahmotettavan linjan kertominen olisi suotavaa. Ettei äänestäjäparka äänestä aivan väärien olettamusten ja luulojen perusteella. 

Ehkä se on myös ehdokkaille suojanokitus. "Minä lupasin itkua ja hammastenkiristystä". Ja piti mokoma lupauksensa!