Vaaliennustus

Jos ei muuten, niin ihan vaikka piruuttaan...

Ennustan, että Suomessa käydään eduskuntavaalit 2.4 2023.

Veikkaan, että tämä ennustus menee nappiin..

Mutta sitten onkin jo vaikeampaa. Nimittäin se miten vaaleissa ja käy erityisesti se, mitä tapahtuu vaalien jälkeen.

Jos kovin moni puolue ilmoittaa ennen vaaleja, että "noiden kanssa me ei aleta mihinkään", niin se on jo ensimmäinen haaste.

Toinen haaste on tulos. Se puolue joka voittaa vaalit, on perinteisesti myös hallitustunnustelijan paikalla. Eli asettaa kysymykset muille puolueille. Toki kaikille eduskuntaan valituille puolueille kysymykset lähetetään, mutta eihän kaikkien kansaa olla "sillee niiku tosisaan lähdössä tansseihin".

Muodon vuoksi voidaan kysyä, vaikka vastaus tiedetään jo. 

Oletusarvona demokratiassa on se, että jokainen puolue haluaa hallitusvastuuseen. Miksi? Koska vain sieltä käsin voi oikeasti vaikuttaa eduskunnan vallassa oleviin pääasioihin- budjettiin ja lakeihin. Vain hallitus voi antaa esityksiä ja päättää enemmistönsä turvin siitä, että esitykset myös menevät läpi.

Näin se on perinteisesti mennyt. Mutta onko tämä pysyvä olotila? Voisiko Suomessa jokin sotkea tämän kuvion? Onko meillä jokin puolue joka ei halua hallitukseen?

Kun meillä on vuosikymmenien ajan totuttu siihen, että vallassa on kolme suurta puoluetta, niin viimeisen vuosikymmenen aikana tämä tilanne on muuttunut. Tai itse asiassa puolueet ovat muuttuneet. Kun aiemmin kolme suurta olivat SDP; Kokoomus ja Keskusta, niin nyt tätä koalitiota on sotkenut uusi voima- Perussuomalaiset.

Vuodesta 2011 lähtien se on ollut kolmen suuren joukossa. Ja pudottanut milloin demarit, milloin keskustan neloseksi. 

Nyt gallupit näyttävät, että vaalit voittaa Kokoomus. Mutta ehkä ei kannata nuolaista vielä. Voi nimittäin olla, että kolmen kärkikisasta tulee ennätyksellisen tiukka. Mikä tahansa kolmikosta Kokoomus, PS ja SDP voi voittaa.

Jos Kokoomus voittaa, uskoisin sen keskittyvän ennen kaikkea talouskysymyksiin. Ja se on jo ilmoittanut sopeuttamistoimistaan tai ainakin linja on näkyvissä. Se todennäköisesti leikkaa myös merkittävästi, sekä puuttuu työelämän lainsäädäntöön. Se on lisäksi ja käsittääkseni EU-myönteinen puolue ja haluaa myös kunnianhimoa ilmastotoimiin.

Noilla spekseillä voidaan kysyä, mistä kaveri? SDP: yhteistä löytyy ilmastoon ja EU:iin liittyvissä kysymyksissä. Mutta, entäs talouden hoito ja työelämän lainsäädäntöön liittyvät kysymykset? En usko, että Kokoomusta ja sen kannattajia tyydyttäisi yhteistyö demarien kanssa, kunnianhimon taso jäisi auttamatta liian suppeaksi.

No entäs sitten PS? Moni ennustaa ja suorastaan toivoo oikeistohallitusta(toisaalta moni myös kammoksuu). Se laittaisi maan taloutta kuntoon rohkeasti, oletetaan. Voi hyvinkin olla, että Purran perussuomalaiset ovat oikeistolaisempia kuin Soinin perussuomalaiset. Mutta olennaista on kysyä, että onko koko eduskuntaryhmä ja merkittävä osa kannattajista samoilla linjoilla. Jos työelämän lainsäädäntöön kosketaan Kokoomuksen haluamalla tavalla, niin käy kuten kävi meille kikyn kanssa. Kannatus putoaa ja osa porukasta pettyy. 

Toki uskoisin, että ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta voisi löytyä molemmille sopiva malli. 

Ilmasto ja EU ovat sellaisia kysymyksiä, joiden kanssa en usko löytyvän yhteistä säveltä. Jollei PS käännä nuttua täysin nurin ja siihen en usko. 

Viimeiseksi yksittäiseksi politiikan osa-alueeksi jätin tarkoituksella maahanmuuttopolitiikan. Se on aihe josta Kokoomus ja PS voisivat monessa kohdin löytää yhteisen näkemyksen, mutta miten mahtaa olla suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon ja saatavuusharkintaan? Ei synny kompromissia.

Kokoomus ja PS eivät voi kahdestaan muodostaa hallitusta, uskoisin. Tarvitaan apuja. Katse kääntyy ainakin Keskustan suuntaan. Kävi vaaleissa niin tai näin, veikkaan että mikä tahansa koalitio joutuu kysymään Keskustaa mukaan. Ilman Keskustan apua ei hallitusta hevin synny. Nytkään. Eri asia on se, että vieläkö Keskusta haluaa kantaa vastuuta kun kannatus matelee ennätyksellisen alhaalla.

KD ja Liike Nyt voisivat kenties olla mukana jos halutaan varmistaa selkeä enemmistö eduskunnassa. RKP ei taida hinguta samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa, ainakaan tällä tietoa. Kanta voi hyvinkin muuttua kun valtaa jaetaan.

Mielestäni oikeistohallituksen syntyminen on jonkin verran kiinni siitä, kuka voittaa vaalit ja siitä kuinka paljon erityisesti PS on valmis käymään kauppaa. En siis usko, että maahanmuuttopolitiikassa annetaan yhtään myöten eikä myöskään EU- ja ilmastoasioissa. Jäljelle jää työllisyys ja talous.

Jos PS näissä kahdessa teemassa lähestyy Kokoomusta, osa sen äänestäjistä pettyy aivan kuten kävi Sipilän hallituksessa kikyn ja aktiivimallin kanssa. Se on siis riski, joka perussuomalaisten on otettava eli että joku suuttuu.

Samalla puolue ottaisi tukevan loikan oikeistopuolueeksi. Kun se on kuitenkin tutkitusti suurin duunaripuolue, niin eikö tässä olekin melkoinen ristiriita? Min miälest on. 

Jos missään edellä kertomissani teemoissa ei löydy vastaantuloa lähinnä Kokoomuksen suuntaan, ei hallitusta synny.

Koska kyseessä on oma blogini, niin esitän veikkaukseni: PS ei anna periksi missään keskeisessä kysymyksessä riittävästi, jotta hallitus voisi syntyä Kokoomuksen(kaan) kanssa. Ei vaikka PS voittaisi vaalit, jolloin se itse asettelee kysymykset ja linjaa politiikan suuntaa. Mutta en usko hallituksen syntyyn myöskään olettamuksella että PS on vaalien kakkonen tai kolmonen. 

Johtopäätökseni onkin se, että meillä on puolue, joka saa valtavasti kannatusta, mutta joka ei kykene tai ei halua tehdä kompromisseja. Eli se jää oppositioon olemaan joka asiasta omaa mieltänsä. Kuinka kauan kannattajat tyytyvät suureen puolueeseen ilman aitoa valtaa? Itse toivon, että PS ottaa vastuun kantaakseen.

Naapurimaa Ruotsissa kävi niin, että vaalien suurin voittaja ei ole hallitusvastuussa. Siellä tosin moni muu puolue ei sitä sinne halunnut eikä tehdä mitään yhteistyötä SD:n kanssa. Suomessa on kuultu samanoloisia kaikuja. Ehkä PS ajattelee jotain saman suuntaista lahden tänne puolelle?

PS erottuu kaikista muista puolueista juuri sen vuoksi, että se on täysin omaa mieltänsä. Se ei ole mukana konsensuspolitiikassa vaan ajaa vain omaa linjaansa. Jos se tekee vaalien jälkeen tähän muutoksia, se koetaan hyvin helposti äänestäjien pettämiseksi. 

Ymmärrän hyvin sen, että ennen vaaleja kukin puolue puhuu suulla suuremmalla, vakuuttaakseen omia kannattajiaan ja kosiakseen uusia, mutta epäilen, että perussuomalaiset ovat tässäkin suhteessa erikoinen poikkeus. He eivät ainoastaan puhu, vaan todennäköisesti ovat sitä mieltä mitä kertovat olevansa. He haluavat hallitukseen, mutta vain omilla ehdoillaan. Käytännössä tämän voisi tulkita myös niin, että he laittavat kynnyksen niin korkealle ettei sitä ylitetä. 

Entä jokin muu koalitio kuin oikeistohallitus? SDP on ilmoittanut varsin suorasanaisesti, että se ei lähde perussuomalaisten kanssa hallitukseen. Vaikka osa persujen jäsenistä tekisi mieluummin yhteistyötä juuri demarien kanssa. Syykin on mielestäni selvä: duunarin puolustaminen nähdään monin tavoin samalla lailla. Eli kääntäen se on aivan toista laitaa kuin tilanne olisi Kokoomuksen kanssa.

Kuten tämäkin kirjoitelma kertoo, on PS sellaisessa asemassa tällä hetkellä, että muut tekevät politiikkaansa suhteessa siihen. Persujen ei tarvitse edes tehdä mitään muuta kuin heittää jokin räväkkä avaus, ja kaikki puhuvat heistä. He hallitsevat ilmatilaa. Heistä puhutaan vaikkeivat he edes tekisi mitään. Melkoinen vaaliase!

Uskon edellä kertomaani viitaten kaikkein todennäköintä olevan se, että vaalien jälkeen saamme Suomeen sinipunahallituksen, koska muuta vaihtoehtoa ei jää ja Suomessa ollaan ratkaisukeskeisiä. Itse pidän tätä talouden kannalta kuitenkin epätoivottavana vaihtoehtona. SDP on hyvä puolue jakamaan yhteisiä rahoja, mutta rakenteiden ja sopeuttamistoimien, puhumattakaan leikkauksista, osalta näytöt jäävät ohuiksi, jos ilmaisen asian korrektisti. Jos SDP voittaa vaalit, on se mielestäni talouden kannalta  tappio. 

Sanon tämän nyt ihan suoraan: Suomella ei ole varaa hallitukseen, joka ei uskalla puuttua myös rakenteisiin ja joka ei uskalla leikata. Meillä ei ole varaa toiseen Marinin hallitukseen. Sen ideologia on tullut ja tulee liian kalliiksi veronmaksajille.

On tasapuolisuuden nimissä tuotava esille se, että varsin moni on joko erittäin tai melko tyytyväinen Sanna Marinin hallitukseen. Itse tulkitsen tätä myös niin, että kun jakaa rahaa eikä juurikaan puutu saavutettuihin etuihin, saa suosiota. Mutta jos leikkaa etuja, ei saa suosiota. Ymmärrettävää ja inhimillistä. Olennaista on kuitenkin kysyä, mihin meillä on varaa?

Jos se nyt ei ole vielä tullut selväksi, olemme eläneet järkyttävällä tavalla yli varojemme ja siihen pitää tulla muutos. Sen muutoksen olisi pitänyt käynnistyä jo tällä vaalikaudella. Mutta eipä käynnistynyt...

Vielä sen verran, että toistan tässä vanhan ennustukseni siltä varalta että PS uskaltautuu seuraavaan hallitukseen ja vastuuseen. Se ei tule sitä kestämään koko vaalikautta, siksi että sen kannattajat eivät sitä tule kestämään. Ja kun niin on, pelko leviää eduskuntaryhmään. Edustajat eivät uskalla torille puolustamaan leikkauksia ja ikäviä päätöksiä. 

Soinin ajatus oli 2015-19 se, että kestetään hallitusvastuu ja otetaan vaaleissa turpaan, mutta puolue on sen jälkeen "happotestattu". Kesken jäi. Siniset veivät loppuun sen mikä oli vietävissä- tuomio oli tyly. Mutta tuomio oli ehdottomasti oikea, koska demokratiassa ihmiset äänestävät tai eivät äänestä. Meitä ei äänestetty riittävästi ja piste.

Mikään ei ole populistiselle puolueelle niin myrkkyä kuin vastuu ja kompromissien tekeminen. Se millä kannatus tulee eli vastustaminen ei olekaan hallituksessa enää vaihtoehto. Ja se on perussuomalaisen puolueen dilemma. 

Jos perussuomalainen puolue menee hallitukseen, kestää vastuun koko vaalikauden ajan ja ottaa selkä suorana arvostelun vastaan, pyydän anteeksi ja myönnän olleeni täysin väärässä. Silloin myös katoaa se ainoa syy, miksi minä läksin mukaan Sinisiin. 

Jään odottamaan, mutta en pidättele henkeäni.