Vahingoniloa vaalista toiseen

Myönnän heti kärkeen, että tein samaa itsekin. Siis olin sitä mieltä, että kansanedustajat, puhumattakaan ministereistä, olivat ns. parempaa väkeä. Ja eivät tiedä tavallisesta elämästä yhtikäs mitään.

Olen myös kuulunut puolueeseen, jossa herraviha tai ainakin  -kauna oli yksi polttoaine politiikan tekemiselle. Olihan se PS johon itse aikanaan liityin, jatketta SMP:lle.

Oltuani kaksi kautta eduskunnassa ja neljä vuotta valtioneuvoston jäsenenä, olen saanut itse tuta mitä tämä herraviha on. Kaikenlaista palautetta tuli matkan varrella, kaikenlaista.

Taas käytiin yhdet eduskuntavaalit ja eduskuntaan valittiin monia entisiä kansanedustajia jatkamaan kansanedustajan uraansa, mutta 31 kansanedustajaa saa etsiä uutta tekemistä. Heitä ei siis valittu uudelleen.

Kun seuraan aktiivisesti sosiaalista mediaa ja keskustelupalstoja, on silmiinpistävää se kuinka joillekin on suorastaan nautinto päästä lyömään lyötyjä. Olemaan aidosti vahingoniloisia siitä, että joku putoaa eduskunnasta. 

Samaan hengenvetoon lisätään usein vielä aivan poskettomia tarinoita siitä, kuinka näillä pudonneilla ei ole mitään hätää, koska "he saavat sopeuttamiseläkettä lopun ikäänsä". 

On varsin helppoa etsiä ja löytää oikeaa tietoa. Riittää kun googlettaa. Mutta eihän oikea tieto kiinnosta vaan se miten nämä asiat koetaan. Mutulla heitellään väitteitä, ottamatta selkoa faktoista. 

Ja jos kerrot miten asia oikeasti menee, niin sitäkään ei välttämättä uskota, koska se ei tue tarinaa "paremmiston eduista".

Otetaanpa suora lainaus eduskunnan sivuilta: "Eduskunnasta ennen eläkkeellesiirtymisikää pois jäänyt kansanedustaja voi saada sopeutumisrahaa, jos hän ei työllisty edustajantyön jälkeen. Sopeutumisraha korvaa sopeutumiseläkkeen, joka lakkautettiin vuonna 2019.

Sopeutumisrahaa maksetaan 1–3 vuotta, riippuen edustajantoimen kestosta. Jos kansanedustaja on sopeutumisrahan päättyessä täyttänyt 59 vuotta, sopeutumisrahaa voidaan maksaa 65 vuoden ikään asti. "

Kas noin. Arvatkaapa huviksenne kuinka moni on kiittänyt tuon uudistuksen tekemisestä? 

Arvatkaa kuinka monta kertaa on arvosteltu järjestelmää jonka luultiin olevan entisen kaltainen? 

Vastaus on, että ensimmäistä lienee kiitelty ehkä muutaman kerran, Sen sijaan jälkimmäistä, luuloon perustuvaa, on haukuttu jatkuvasti vaikka se on siis lopetettu!

Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi ja siitä ei makseta palkkaa, siitä maksetaan palkkio. Sen lisäksi kansanedustajille maksetaan veroton kulukorvaus, jolla edustaja maksaa edustajan työstä syntyvät kustannukset. Niihin kuuluu mm. asuminen huokeahintaisessa Helsingissä.

Palkkiota ei määrittele eduskunta ja kansanedustajat itse. Sen määrittelee palkkiotoimikunta. 

On ihmisiä. joiden mielestä kansanedustajiin tulisi soveltaa ihan samanlaista menettelyä kuin kehen tahansa työttömäksi jäävään ihmiseen. Se vaatisi käsittääkseni melkoisen muutoksen lakeihin, koska nythän kansanedustaja ei hae työttömyysturvaa vaan sopeuttamisraha on sen luonteinen. Tosin ilman velvoitetta hakea työtä. Se on varmuudella asia joka koetaan helvetin epäreiluksi.

Voin kokemuksesta sanoa, että kansanedustajan tai ministerin titteli CV:ssä ei välttämättä ole mikään vahva meriitti työmarkkinoilla. Jos sinulla ei ole virkaa odottamassa eduskunnasta putoamisen jälkeen, olet oikeasti haasteiden edessä. 

Pidin itsekin vanhaa systeemiä epäreiluna. Ei ollut oikein, että nuori ihminen joka putoaa eduskunnasta oli oikeutettu sopeuttamiseläkkeeseen jopa siihen asti kun hän siirtyy vanhuuseläkkeelle. Nyt tuo systeemi on siis lopetettu Sipilän hallituksen toimesta.

Jos sitten joku miettii, miten valtavia summia sopeuttamisrahaa maksetaan, niin voin sanoa että ei kannata kateudesta revetä. Sopeutumisraha on haarukassa 36–60 prosenttia kansanedustajan palkkiosta, mikä tarkoittaa käytännössä 2 100–3 800 euroa kuukaudessa. Tuo prosenttimäärä riippuu siis siitä kuinka kauan edustajanpesti on kestänyt. 

Lopuksi totean, että elämää on myös eduskunnan ulkopuolella ja että putoaminen voi olla hyväksikin. Vaikkei se heti sille tunnu. Vain aniharva kykenee luomaan eduskuntatyöstä elämänuran. Yhä harvempi. 

Nykypolitiikka someineen ja kohuineen kuluttaa ihmisen muutamassa vuodessa ja mitä kovempi pesti sinulla on, sitä todennäköisemmin väsyt ja haluat tehdä jotain aivan muuta. 

Politiikka, olkoonkin että se on luottamustehtävä, on myös raakaa ja kuluttavaa työtä. Ja vaikka teet sen niin hyvin kun ikinä pystyt, voi silti käydä niin että valinta ei enää osu sinuun. Puolueen kannatus heijastelee myös henkilökohtaiseen tulokseen ja vaikka jopa lisäisit omaa äänimäärääsi, voit silti pudota. Se on raakaa ja julmaa. 

Se on kuitenkin hinta, joka on joskus maksettava. Moni on tehnyt paluun putoamisen jälkeen ja noussut merkittäviin tehtäviin. Mutta osa luopuu politiikasta kokonaan. 

Toivoisin, että kun ihminen putoaa vaikkapa eduskunnasta, näitä ihmisiä ei jätettäisi yksin. Monelle putoaminen on oikeasti todella kova paikka. Eikä siitä kannata kenenkään olla vahingoniloinen.

On kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä ja arvokasta se, että meillä on jatkossakin niitä ihmisiä, jotka laittavat itsensä likoon ja jatkuvan julkisen arvostelun kohteeksi. Luontaisetuna voitte saada mm. arvostelua, uhkailua ja vähättelyä. Joo, kusitolppana olemisesta...

Jos tästä kaikesta siis maksetaan kohtuullinen korvaus, ei sitä kannata kadehtia.