Olkaa vapaasti jotain mieltä, mutta faktoilla

Kun henkilö hakeutuu ehdolle eduskuntaan, on ehdolle asettumisessa aina sekin mahdollisuus että tulee valituksi.

Toisaalta, tämä "työnhaku" toistuu neljän vuoden välein, edellyttäen että asettuu ehdolle. 

Kansanedustajan pätkätyö ei ole sinällään työ vaan se on luottamustehtävä. Siksi kansanedustajilla ei ole määritelty työaikaa eikä heillä ole myöskään lomia. Aivan! Ei ole lomia vaan istuntotaukoja. No, kansan ja median suussa tämä menee aina lomailuksi. 

Mitä kansanedustaja tai ministeri sitten "lomallaan" tekee? Hän käy mitä erilaisimmissa tapahtumissa, pitää puheita ja tapaa ihmisiä. Hän kuuntelee palautetta, kaikenlaista palautetta. Hän osallistuu oman poliittisen puolueensa lukusiin tilaisuuksiin, on suorastaan velvoitettu niistä moniin.

Kun hän käy kaupassa, on hän "töissä"- Hänen juttusilleen tullaan arjessa. Hänen on oltava aina käytettävissä, oltava valmis vastaamaan lukuisiin viesteihin ja puheluihin. Hänen tulee olla aina tavoitettavissa. Ja jos et ole tähän valmis, sinulla on noussut neste päähän. 

Se mitä moni pitää "lomailuna" on siis kansanedustajalle ja varsinkin ministerille täyttä työtä. Kovaa sellaista. Puhumattakaan julkisuudesta joka on aina läsnä, joka paikassa.

Jos haluaa hetkeksi omaa aikaa ja vetäytyä rauhaan, kannattaa mennä pöpelikköön piiloon tai ulkomaille. Tosin, ulkomailla voi olla se mahdollisuus, että sinut tunnistetaan vaikkapa lentokentällä ja saat kuunnella palautetta monista asioista. 

Tätä kaikkea edellä kerrottua ei moni edes miellä työksi. Se on siis heidän mielestään jotain muuta. Mitä? Lomailua? Jos minä lomailen, en minä mene Suomi-areenaan "rentoutumaan" viikoksi. Jos minä lomailen, en minä kuuntele tuntikausia kertomuksia ihmisten kohtaloista ja seistä pönötä torilla telttakatoksen edessä kuulemassa palautetta kaikesta mahdollisesta. 

Älkää ymmärtäkö väärin, minä pidän ja pidin ihmisten tapaamista aivan olennaisena osana poliitikon arkea ja työtä. Kyllä! Työtä, sitä se nimittäin on. Se on äärimmäisen kuluttavaa ja jopa raskasta. Kun oletukset ja toiveet asetetaan sinun ja puolueesi päälle ja kun ei niitä sitten pystytäkään toteuttamaan juuri sillä tavoin kun ihminen itse toivoo, on syyllinen aina poliitikko. Se joka petti äänestäjät.

Kun noin käy, henkilöllä on suuri uhka pudota eduskunnasta, tai siis hän ei tule enää valituksi uudelleen.

Pudonneen ministerin ja/tai kansanedustajan oikeus on hakea sopeutumisrahaa.

Lainaan tähän tuota kohtaa eduskunnan sivulta: "Sopeutumisraha

Eduskunnasta ennen eläkkeellesiirtymisikää pois jäänyt kansanedustaja voi saada sopeutumisrahaa, jos hän ei työllisty edustajantyön jälkeen. Sopeutumisraha korvaa sopeutumiseläkkeen, joka lakkautettiin vuonna 2019.

Sopeutumisrahaa maksetaan 1–3 vuotta, riippuen edustajantoimen kestosta. Jos kansanedustaja on sopeutumisrahan päättyessä täyttänyt 59 vuotta, sopeutumisrahaa voidaan maksaa 65 vuoden ikään asti. Oikeus sopeutumisrahaan syntyy yhden edustajavuoden perusteella.

​Sopeutumisraha lasketaan pääsääntöisesti samalla tavalla kuin edustajan vanhuuseläke. Poikkeuksena on vain rahan vähimmäismäärä, joka on aina vähintään yhdeksän vuoden edustajapalvelusta kertynyt määrä. 

Etuuden aikana saadut ansio- ja pääomatulot voivat pienentää sopeutumisrahan määrää."

Aiemmin oli sellainen tilanne, että henkilö saattoi saada sopeutumiseläkettä jopa vuosikausia. Tuo etuus poistetiin Sipilän hallituksen aikana. Sen tilalle tuli tämä sopeutumisraha. Hyvä niin. 

Sitäkään ei tietenkään joidenkin mielestä pitäisi maksaa. Koitin tuossa edellä vääntää rautalangasta, ettei kansanedustaja/ministeri ole työsuhteessa. He eivät saa palkkaa vaan palkkion. Heillä ei ole työaikaa. Ministereillä on muuten vuosilomaan rinnastettavia vapaita. He pitävät sen jos ehtivät. Itse taisin pitää yhden täyden "loman".

Kun siis entinen pääministeri Juha Sipilä haki sopeutusrahaa, on hän siihen täysin oikeutettu. Sillä, onko hänellä miljoonaomaisuus vai ei, ei ole vaikutusta hänen oikeuteensa saada etuutta. Okei, moraalisen dilemman tunnistan. En ryhdy tässä mestaroimaan sillä, pitäisikö hänen olla hakematta vai ei. Hän on itse tehnyt valintansa hakea etuutta ja saanee siitä runsain määrin palautetta. 

Sipilän hallitus muuten leikkasi ministerien palkkioita 7%, pienensi avustajien määrää ja leikkasi myös puoluetukea kahdesti. Yhtään kiitosta, positiivista palautetta, en muista näistä kuulleeni. 

Joillakin kansalaisilla elää tiukassa oletus, että kansanedustajat määrittelevät itse palkkionsa. No eivät määrittele. Se tehtävä on ulkoistettu palkkiotoimikunnalle.

Kansanedustajien erilaiset etuudet myös närästävät monia. Palkkion lisäksi edustajille kuuluu veroton kulukorvaus. Siitä hän maksaa mm. asumisensa, edustamisensa ja edustajan tehtävästä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi liikkumiseen edustajan työssä on taksikortti, muun julkisen liikenteen kortti ja junaliput liikkumiseen. Näitäkin pitäisi joidenkin mielestä maksaa omasta pussista eli palkkiosta. Sankareita ovat he, jotka eivät suostu näitä etuja käyttämään. Vaikka se olisi aivan ok ja monesti jopa välttämätöntä.

Mitään kummallista ei ole siinä, että edustajan toimeen liittyvissä työtehtävissä käytetyt kulkuvälineet ja niistä syntyneet kustannukset korvaa eduskunta(veronmaksajat). Jos kyse on yhtään rajatapauksesta, maksakoon sen edustaja omistaan. Ei voi olla vaikeata.

Summaan tämän vuodatuksen niin, että jos leikkaat omia etujasi, niin se on usein ihan oikeudenmukaisuuskysymys ja sillä logiikalla oikein. Mutta olen myös sitä mieltä, että sillä tiellä ei ole loppua. Jos et käytä jotain etuutta, mikset saman tien tee niin kaikkien etujesi kohdalla? Jotta voit hoitaa Suomen merkittävimmän luottamustoimen asiallisesti, on monelle etuudelle olemassa aivan hyvät ja kestävät perustelut. Ei niiden kanssa tarvitse kursailla vaan käyttää maalaisjärkeä. 

Palkkio- ja etuuspopulismi puree varmasti moneen, mutta ei niillä valtiontaloutta korjata. Enkä nyt puolusta selkeitä väärinkäytöksiä, tietenkään. Niihin kuuluukin puuttua.

Kansanedustajuus on tärkeä toimi, mutta eivät kansanedustajat ole jotenkin "parempia" ihmisiä kuin kuka tahansa. Se, että heillä on sopeutumisraha, ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla mikään kateuden aihe. Jokainen voi halutessaan hakeutua mukaan politiikkaan ja hakea kansanedustajaksi. Oletuksena on se, että alle 10 % ehdolle asettuneista saa valtakirjan. 

Ja tämä määräaikainen pesti kestää vain siihen asti kun äänimäärä riittää läpipääsyyn. Ja voin sanoa, ettei kansanedustajuus tai ministeriys ole välttämättä työmarkkinoilla mikään erityinen vahvuus. Mikään ei ole niin entinen kuin entinen ministeri...(Toim.huom.tämä oli yritys olla sarkastinen😁)

Ei tämä(kään) kirjoitus muuta suhtautumista kansanedustajien etuihin. Mutta jos nyt jotain toivon, niin olkaa sitten nuivia ja negatiivisia faktoilla. Ei ole kauhean monimutkaista ottaa asioista selvää, ihan vaikka eduskunnan sivuilta.