Se maahanmuutto-ohjelmakin on aina kompromissi

Säätytalon neuvotteluita seuratessa nousee vahvasti mieleen vuosi 2015.

Silloinhan neuvoteltiin myös maahanmuuttopolitiikasta. Ohjelmaa jouduttiin toimeenpanemaan kovalla kiireellä ja lisäksi päivittämään kun tuohon samaan aikaan alkoi maahanmuuttokriisi. Jota ei siis "tilattu", tietenkään. 

Monelle silloiselle perussuomalaisten kansanedustajalle maahanmuutto ei ollut ykkösteema. Ei ainakaan minulle. Se oli yksi teema monen muun joukossa, mutta ei tärkein. Mutta on selvää, että jo tuolloin ryhmässä oli myös niitä, joille teema oli tärkein ja lähes ainoa.

Silloinen puheenjohtaja Timo Soini kuului myös niihin, joille maahanmuutto ei ollut missään vaiheessa ykkösasia. Mutta on hölmöä väittää, ettei hän olisi ymmärtänyt sen merkitystä kannattajille ja äänestäjille, kyllä hän ymmärsi.

Maahanmuuttoasioihin laitettiin todella paljon aikaa, resursseja ja vaivaa. Istuttiin kokouksia ja käsiteltiin kriisin vaikutuksia ja juostiin lainsäädännön ja sääntelyn kanssa perässä. Liian hitaasti monessa asiassa, myönnän.

Usein vastakkain olivat halu ja tarve tehdä tiukempaa politiikkaa, mutta monesti sen eteen tulivat tulkinnat kansainvälisistä sopimuksista, Suomen sitoumuksista ja perustuslaista. Kas kun ministeriöissä on virkamiehet, jotka virkavastuulla kertovat mitä voi tehdä, mikä on vaikeaa ja mikä on heidän näkemyksenä mukaan jopa mahdotonta. 

Ja nämä kaikki syyt johtivat siihen ettei kaikkea voitu muuttaa vaikka halua olisi ollut. Siitä ei taas pidetty monen perussuomalaisten kannattajan, äänestäjän ja osan kansanedustajien joukossa. Se johti riitoihin ja väittelyyn siitä, "ettei mitään ole tehty ja että kaikessa on annettu periksi". Ja se narratiivi elää edelleen vahvasti. Sitä toistavat niin media kuin silloiset ja uuspersut, vuoden 2017 jälkeen "herätyksen" saaneet. 

Sitä narratiivia vastaan on turhaa taistella. Silti. minä näen asian hieman toisin. En joko tai, vaan sekä-että- kysymyksenä.

Emme antaneet kaikessa periksi, emme onnistuneet myöskään kaikessa. Saimme ajetuksi valtaosan 80- kohtaisesta maahanmuutto-ohjelman toimenpidelistasta läpi. Kuten jo viittasin, osa asioista törmäsi kuitenkin mm. perustuslakiin(tulkintaan). Ja silti, olisi pitänyt yrittää...Kun yritettiin! Kun se ei vaan riittänyt kaikille.

Miksi kirjoitan näistä asioista nyt? Siksi, että juuri nyt neuvotellaan aivan samoista asioista Säätytalolla ja yksi neuvottelujen osapuoli on Perussuomalaiset. Koska olen pelkästään tiedotusvälineiden varassa, niin lainataan uutista tältä päivältä: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-uutisten-tieto-perussuomalaisten-ex-puoluesihteeri-simo-gronroos-jatti-hallitusneuvottelut-perussuomalaisten-liian-lepsujen-maahanmuuttolinjausten-takia/8711636#gs.z4gdzx

Simo Grönroos on siis tuon uutisen mukaan jättänyt hallitusneuvottelut. Demokraatti-lehden mukaan hän vastasi kysyttäessä "Mutta sinun mielestäsi erot ovat sellaisia, että ei pitäisi jatkaa, jos ei saavuteta riittäviä ratkaisuja?" : "Pitäisi saada korkeampi tavoitetaso maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä."

Tuohon en liittäisi mitään ylisuurta dramatiikkaa sinällään. Mutta sen sanon, että hallitusohjelma on aina kompromissien tekemistä ja aina se kompromissi ei tyydytä kaikkia. Kyse on oikeastaan pienimmän pahan valinnasta. 

Tuo on mielestäni samanoloinen asetelma kuin mikä oli meillä Sipilän hallituksessa. Myös uusi, tuleva hallitus joutuu noudattamaan Suomen perustuslakia, se joutuu pohtimaan mitä kansainväliset sopimukset ja sitoumukset sille merkitsevät. Se joutuu tekemään valintoja.

En sano, ettei maahanmuuttopolitiikkaa voisi kiristää,  en sano ettei sieltä voisi leikata, mutta jokainen päätös on aina hallituksen yhteinen linjaus. Kaikkien on se hyväksyttävä. Ja jos ei hyväksy, päätösesitys ei etene. Viime kädessä hallitusyhteistyö voi loppua.

Kun hallitus siis päätyy esittämään yhteistä ja yhteisesti sovittua, niin sen takana sitten ollaan. Silloin ei aleta harrastamaan iltalypsyä tai "että me olisimme tehneet toisin"- kasvojen pesua. Se on hallituksen päätös.

Ja sitä päätöstä sitten puolustetaan ja sen takana seistään myös äänestäjien edessä. Jos isompi porukka kokee, että oma jengi ei ole saanut aikaiseksi riittävän tiukkaa paperia, niin tullaan taas samaan tilanteeseen- se mitä saadaan neuvoteltua ei riitä kaikille.

Kyse lienee myös siitä, kuinka laajaa mahdollinen tyytymättömyys on. Lisäksi on hyvä muistaa, että maan hallituksessa ajetaan paljon muutakin kuin maahanmuuttopolitiikkaa. Osa kannattajista tulee pettymään raskaasti myös muihin poliittisiin linjauksiin. Ja kun näin käy, siinä se perseen kestävyys mitataan. Kuten olen niin monesti korostanut. Good luck!