Hallitusyhteistyön sietämätön arki

Eipä ole muste ehtinyt kunnolla kuivumaan hallitusohjelmasta, kun jo oltiin kriisissä.

Ihan näin nopeaa asioiden eskaloitumista en olisi odottanut. Kriisi ratkesi ja katkesi tällä kerralla ministeri Junnilan eroon. 

On syytä hieman pohtia asiaa jota media ei jostain syystä ole  lähemmin tarkastellut(tai ehkä se on mennyt minulta ohitse). Miksi PS valitsi juuri ne ministeriöt, jotka se valitsi? Ja miksi ministereiksi valittiin juuri ne henkilöt jotka valittiin? Palaan tähän hieman tuonnempana. Pohjustan ensin.

Maahanmuutto teemana on mielestäni nykyiselle perussuomalaille puolueelle SE tärkein teema. Se on tärkeämpää kuin työllisyys ja talous, vaikka nekin ovat toki tärkeitä. Mutta lähes kaikkea tekemistä peilataan nimenomaisesti maahanmuuton kautta.

Kun PS oli vuoden 2015 vaalien seurauksena mukana sekä hallitustunnusteluissa että lopulta hallituksessa, oli tuolloinkin kohuja. Silloin tapana oli "harjata" yksittäisiä toimijoita. Se tehtiin vaikka omatkaan eivät siitä aina pitäneet. Mutta syy harjauksille oli selvä: ei voi hallituspuolueesta vedellä ihan omia linjojaan ja laukoa omia kantojaan, koska se vaikutti koko puolueen kuvaan. Ja tätähän tapahtui jo oppositiokaudella 2011-15. 

Muistan monet keskustelut siitä, että miten erilaisiin ulostuloihin pitäisi suhtautua. Oli erilaisia rangaistusten muotoja. Huomautuksesta erottamiseen.

Tällä kaikella oli se tarkoitus, että jokainen tajuaa toimia puolueen edun mukaisesti. No, näkemyseroja toki oli siitä, mikä on puolueen etu. 

Kun valta vaihtui perussuomalaisissa 2017 kesällä, itselleni yksi muutos jonka huomasin oli nimenomaisesti se, ettei enää "harjattu". Puolustettiin omia, joskus aivan hölmöjäkin kannanottoja, mutta myös sellaisia ulostuloja, jossa mentiin paljon pidemmälle, ihan oikeuteen asti.

Asian voi nähdä ainakin kahdella tavalla. Omien puolustaminen on hyvä asia. Seistään tukena myös vaikeissa paikoissa. Mutta kääntäen, kun ei juuri "mihinkään" puututa eli ei enää harjata, siirretään samalla rajoja yhä kauemmas. Kolkutellaan sopivuuden, hyvän maun ja jopa laillisuuden rajoja.

Ollaan sen vuoksi siirrytty vuosikymmenen aikana yhä tiukempaan sanomiseen, jopa toisten loukkaamiseen ja aina rikosoikeudellisten tuomioiden saamiseen asti. Politiikan kieli ja sen tekemisen tapa on muuttunut, pysyvästi. Siitä on tullut valtavirtaa. Mutta onko se hyväksyttävää? Se on ratkaistava tapauskohtaisesti, mutta ei se ainakaan auta yhteistyön luomisessa.

Samalla on vahvistunut asetelma- me vastaan nuo muut. Eikä persuja edes tunnu hirveän paljon häiritsevän se mitä muut perussuomalaisista ajattelevat. 

Kun siis tältä pohjalta mennään Suomen merkittävimpään vastuuseen, hallitukseen, ollaankin sen edessä, että KAIKKI kaivetaan esille. Kaikki mitä olet ikinä sanonut tai tehnyt. Ja tätä peilataan siihen, että oletko kyvykäs, sopiva tai oikea henkilö kantamaan ministerivastuuta. 

Palataanpa tähän päivään. PS valitsi haluamansa ministeripestit ja sitten henkilöt niihin. En tiedä millaista keskustelua puolueen sisällä on käyty ja mikä on ollut puheenjohtaja Purran vaikutus ministerivalintoihin, mutta julkisuuteen ei ole vuotanut mitään siitä, kuinka helppoa tai vaikeaa asian käsittely oli.

Kun Jussi Halla-aho ei lähtenyt ministeriksi(oletan että olisi siihen halutessaan päässyt), on sillä ollut mielestäni vahvaa vaikutusta siihen keitä muita valittiin...tai jouduttiin valitsemaan. Lisäksi on selvää, että yleensä eduskuntaryhmän ja puolueen puheenjohtajista löytyvät pääosin nimetyt henkilöt. Niin nytkin.

Mutta on myös kovin omituista, ettei ketään pisimpään nykyisestä ryhmästä eduskunnassa olleita valittu. Arja Juvonen, Ville Vähämäki ja Juho Eerola. Myös kolmannen kauden edustaja Jari Ronkainen olisi ollut mielestäni varsin osuva valinta puolustusministeriksi, jos PS olisi ko. ministeriön itselleen valinnut. Ronkainen hoiti ymmärtääkseni erinomaisesti puolustusvaliokunnan puheenjohtajuutta varapuheenjohtajana Ilkka Kanervan(kok.) sairastuttua. 

Mutta puolustusministerin tehtävää ei PS valinnut vaan keskittyi nimenomaisesti maahanmuuttoon liittyvien ministeriöiden saamiseen omalle vastuulleen. Miksi? Koska 2015-17 jätti traumaattisen jäljen puolueeseen. 

Ja koska näin on, lienee niin että esim. talous ja työllisyys olivat "kauppatavaraa", alisteista maahanmuuton kysymyksille. Kokoomus sai näin ollen vahvan kädenjälkensä näihin politiikan lohkoihin. Ei ole siis mikään ihme, ettei Kokoomus kovin helposti halua kriisiyttää tuoretta hallitusyhteistyötä. 

Nyt tämä nähtiin konkreettisesti kun Junnila sai luottamuksen eduskunnan äänestyksessä. Myös valtaosalta Kokoomuksen kansanedustajista. RKP teki poikkeuksellisesti ja toimi toisin. Koska se oli mahdollista ilman hallituksen kaatumista. Silti, aivan poikkeuksellista toimintaa. Hallituksessa pitää kyetä luottamaan toisiin, ei suinkaan antamaan epäluottamusta.

Paljon on tapahtunut muutamassa päivässä. Jääkö tämä tähän? Saako hallitus työrauhan ajaa hallitusohjelmansa kirjauksia?

No ei saa. Tämä oli vasta alkua, ennustan. Odottakaahan kun hallitusohjelman kirjaukset saavat syksystä lukien lihaa luiden ympärille. Siitä se huuto ja hammasten kiristys alkaa kun aletaan ymmärtämään mitä on sovittu. Väitänkö siis, ettei ole ymmärretty? Väitän. 

Toisekseen, väitän että kun huuto alkaa, moni hallituspuolueen kansanedustaja haluaisi olla jossain ihan muualla kuin julkisuudessa tai äänestäjän edessä selvittämässä mitä tässä nyt oikein ollaan tekemässä. Tai sitten otetaan käyttöön nykyään yleistynyt tapa kommentoida: kommentoidaan somessa mutta "ei olla median tavoitettavissa". Koska "ne ei ole meidän puolella". 

Palaan yhä uudelleen perseen meriveden kestämiseen. 

Moni nykyinen ps-poliitikko luulee tietävänsä mitä politiikan tekeminen on aivan huipulla. Eivät tiedä ennen kuin joutuvat siihen itse. Vain oman kokemuksen kautta voi tietää kestääkö sen vai ei. Ja ministeripesti ja hallitusvastuu on kovin testi tälle. 

Sipilän hallituksen ajalta kerrotaan toistuvasti narratiivia siitä, kuinka hillotolpat olivat pääasia silloisille Sinisiin lähteneille. 

Ketään ei varmaankaan yllätä se, että näen asian aivan toisin, pääasia oli kantaa vastuuta Suomen kuntoon laittamisesta ja velkaantumisen taittamisesta. Siinä olisi ollut ihan riittävästi haastetta, mutta 2015 tuli syliin maahanmuuttokriisi, pyytämättä. Sen hoitamiseen ei oltu tyytyväisiä ja se sai monet ps-kannattajat katsomon puolelle, ja puolueen kannatuksen romahtamaan. 

Kun tämän lisäksi työllisyystoimet konkretisoituivat lakiesityksiksi, oli se monelle ps-ihmiselle järkytys. Ihan eduskuntaryhmässä asti. Näiden kaikkien toimien ja esitysten sekä mamu- kriisin yhteisvaikutus oli liikaa monelle.

Niinpä, ryhmä alkoi oireilemaan. Ja jakautumaan. Loppu on historiaa.

Minulta on monesti kysytty, että kaduttaako se, että lähdin pois ps-eduskuntaryhmästä ja sitä kautta puolueesta? Olen aina vastannut, että ei kaduta ja niin vastaan nytkin. 

Minua ei kiinnostanut sentin senttiä mikään henkilökohtainen hillotolppa eikä ministerikyyti. Vain se, että tehtävä mikä oli minulle uskottu, hoidan sen maaliin. Urakka oli viedä hengen ja terveyden se veikin. Oliko se sen väärti? Ei ollut. En enää koskaan lähde uhraamaan itseäni politiikan vuoksi.  

Toisekseen, silloinen Kokoomus ja Keskusta ilmoittivat etteivät voi jatkaa perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, koska "arvopohja" on tyystin erilainen. No, nyt Kokoomukselle sopi yhteiseen hallitukseen osallistuminen perussuomalaisten kanssa. Miksi? Talous- ja työllisyyspolitiikan vuoksi, näen itse asian. 

Mutta Kokoomus(ja KD sekä RKP) joutuu jatkossakin varautumaan mahdollisuuteen arvopohjaan liittyvien kysymysten "yllättäessä" kumppanit. RAUTALANKAA: PS ei ole sama puolue kuin mitä se oli Soinin aikaan. 

Se mikä itseäni kiinnostaa, on että toistaako historia itseään? Kestääkö PS vastuun kantamisen? Sen on aivan pakko kestää, koska sen poliittinen uskottavuus on muutoin koetuksella. 

Lisäksi totean, että nyt se mikä oli Soinin aikaan pientä ja satunnaista, on nyt valtavirtaa perussuomalaisissa. Puolue on siirtynyt jyrkästi oikealle. Ja silti, sitä äänestää moni duunari. 

Eikä siinä mitään. Äänestäjä päättää. 

Kun päätökset on tehty, hallitusohjelma hyväksytty ja hallitukseen menty, niin kestäkää se! Nyt on turha mennä kenenkään selän taakse. nyt joudutte ihan itse kantamaan vastuuta ja ennen kaikkea seisomaan kaikkien hallituksen päätösten takana. Ennen kaikkea äänestäjän edessä. Voitte mennä tai siis teidän pitää mennä ihmisen eteen selittämään vaikkapa sitä, miksi viimekätinen sosiaaliturvaetuus, toimeentulotuki, on asia josta pitää myös leikata. Toivotan onnea ja todella hyviä perusteluja.

Jos te tämän kaiken kestätte koko vaalikauden ajan, olen ennustukseni kanssa ollut väärässä. 

Minä veikkaan kuitenkin ja edelleen, että PS ei kestä hallitusvastuuta koko vaalikautta, koska vastuu ei ole populistisen puolueen vahvinta aluetta. Se on sille silkkaa kryptonia. 

Tulemme eittämättä näkemään  vielä melkoisia näytelmiä. Muutakin kuin kesäteatteria. 

Ja kun tämä tapahtuu, kysykää välittömästi mielipidettä vaikka Teemu Selänteeltä. 😏