Ollako vai eikö olla?

Kesällä on usein uutisista pulaa. Niinpä niitä tunnutaan tekevän vaikka mistä  😲

No, onpa kesällä puhuttu ihan vakavista asioista- rasismista ja arvoista. 

Yle teetätti tutkimuksen suomalaisten tuntemuksista liittyen rasismiin. 

Yksi väite oli: "Mielestäni rasismiin ei suhtauduta Suomessa tarpeeksi vakavasti"

Vasemmistoliiton (86%) ja vihreiden (84%)vastaajista selkeä enemmistö oli väitteen kanssa samaa mieltä. Toisessa päässä oli, ei lainkaan yllättäen, perussuomalaiset. Vain 2 % oli väitteen kanssa samaa mieltä. Muista hallituspuolueista luvut olivat Kokoomus (25%), RKP (50%) ja KD (34%)

Toinen väite oli "Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomessa ei hyväksytä rasismia missään muodossa"

Jako meni samansuuntaisesti. Nyt vihreillä peräti 95% ja vasemmistoliitolla 92% oli väitteen kanssa samaa mieltä. Perussuomalaiset olivat toisessa päässä 13 % kannatuksella suhteessa väitteeseen. Hallituspuolueista luvut menivät Kokoomuksella (58%), RKP:llä (71%) ja KD:lla (59%)

Lisäksi kysely paljasti, että naisilla (75%) nämä kysymykset ja suhtautuminen rasismiin on tiukempaa kuin miehillä (54%).

Mitä tästä kyselystä sitten pitäisi päätellä? Maan hallituksen alkutaipaleen vaikeudet ja ongelmat ovat nimenomaisesti tiivistyneet näihin kysymyksiin. 

Kun hallituksessa on neljä puoluetta ja niiden kesken päästiin yhteisymmärrykseen mm. työllisyyden ja talouden hoidon "tiekartasta", niin arvopohjan suhteen tuntuisi tuonkin kyselyn perusteella olevan vähintäänkin haastavaa yhteensovittaa näkemyksiä ja yhteistä käsitystä.

Erityisesti silmiin osuu perussuomalaisten ja RKP:n valtava ero suhtautumisessa näihin kysymyksiin ja väitteisiin. Ja ei ole siten sattumaa se, että juuri ko. puolueet ovat olleet napit vastakkain.

Kun sitten puolueiden valtuutetuilta kysyttiin kommentteja, asia mutkistuu (uutisen otsikko nimittäin toteaa-  "Kouvolan valtuutetut ovat hyvin erimielisiä suomalaisten rasismista"). 

Tuo linkki vie siis Kouvolan Sanomien kyselyyn, jossa valtuutetuilta kysyttiin neljä kysymystä: 

1) Mitä mieltä olet Ylen rasismikyselyn tuloksista?

2) Mikä on oma vastauksesi väitteeseen: "Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomessa ei hyväksytä rasismia missään muodossa"?

3) Minkä vuoksi itse et hyväksy rasismia?

4) Mitä eroa on rasismilla ja maahanmuuttovastaisuudella?

Vastauksista voi ainakin päätellä sen, ettei kukaan, tietenkään, hyväksy rasismia. Tämähän on täysin selvää. Sillee niiku selvää...paitsi ettei ole.

Keskustelu on muuttunut vuosien saatossa siinä mielessä hyvään suuntaan, että nyt edes yritetään käydä asiallistakin keskustelua. 

Mutta eihän keskustelu ole täysin kiihkotonta. Se minkä toinen näkee rasistisena, toinen pitää vain suorana puheena ongelmista. 

Mielestäni tämän keskustelun vaikein asia onkin juuri tämä. Miten kukin määrittelee tai ymmärtää rasismin? Minä en nyt tarkoita  Wikipedian määritelmää vaan sitä miten me kukin ymmärrämme asian. Siis oikeasti ja käytännön tasolla. Voidaanko sitä ylipäätään edes määritellä, koska yksi puhuu aidasta ja toinen seipäästä?

Tuon YLE:n kyselyn merkittävin anti oli mielestäni se, että se konkretisoi ongelman hallituksen sisällä olevista merkittävässä näkemyserossa suhteessa rasismiin. Sanoilla voivat kaikki sanoutua irti rasismista, mutta mitkä ovat ne sanat jotka riittävät?
Jos maan hallitus joutuu julistamaan itsestäänselvyyksiä julkilausumilla, niin miten se poistaa itse ongelman eli täysin eri tavalla ajattelemisen? Ei mitenkään. 

Olen sitä mieltä, yhä vahvemmin, että arvokysymyksissä tällä hallituksella on kaksi vaihtoehtoa. Arvoilla on oikeasti merkitystä tai sitten ne lakaistaan maton alle koristelemalla puheet ja teot mitään sanomattomaksi  poliittiseksi jargoniksi. 

Jos niillä on oikeasti merkitystä, hallitus törmää näihin kysymyksiin yhä uudelleen ja uudelleen. Ja jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa, joltakin.

Ja jos niillä ei ole merkitystä, kaikki sanoutuvat joukolla irti rasismista ja hommaa jatketaan, koska hallitusohjelmassa on niin paljon muutakin- tärkeämpää. Siitä tulee ikään kuin keisarin uudet vaatteet. 

Tarvitaan enää se lapsi joka huutaa totuuden, sen minkä kaikki näkevät, mutta eivät uskalla ääneen sanoa. Eli että arvojen yhteensovittaminen on tälle koalitiolle mahdoton tehtävä ja on tehtävä valinta sen suhteen onko niistä puhuminen vain pelkkää sanahelinää ja jatketaanko sen leikkimistä, ettei kukaan näe tässä mitään ongelmaa.

Vai viheltääkö joku pelin poikki. Veikkaan tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta ensin haetaan kyllästymispiste. Ja sitä ei ole vielä saavutettu. 

Lisää riitoja ja väittelyä on siis tulossa, koska ei olemassa yksiselitteistä tapaa määritellä se, mistä oikeastaan halutaan irtisanoutua tai mikä on kiellettyä. 

Toisaalta, jos ihminen on ollut jotain mieltä joskus, niin ainakin hänelle tulisi antaa mahdollisuus kertoa mitä mieltä hän on nyt ja ennen kaikkea, ratkaisevaa on mielestäni se, miten hän ministerin tehtävää hoitaessaan toimii ja käyttäytyy. Ei niinkään esimerkiksi se mitä hän kirjoittanut kymmenen vuotta sitten.

Ministerikin on vain ihminen, erehtyväinen.