Miten olisi toimien tasapaino?

Ei liene kenellekään, ei edes istuvalle hallitukselle, yllätys se, että ay-liike kuopii jo lähtökuopissa. 

Se on nimittäin "nostanut valmiuttaan", koska ei pidä lainkaan hallituksen suunnittelemista toimenpiteistä liittyen työttömyysturvaan, laittomiin lakkoihin, paikalliseen sopimiseen...

Lista on pitkä. Alla kuva suunnitelluista toimista ay-liikkeen (Teollisuusliiton) näkökulmasta (lähde: Teollisuusliitto/somepalvelu X 22.8 2023)

Vaikka hallitus vetoaakin ay-liikkeen suuntaan, niin ei se auta. Työministeri Arto Satonen(kok) on todennut (HS 17.8 2023): "Oikeastaan kaikki, mitä esitämme työelämäpuolella, on Ruotsissa voimassa olevaa lainsäädäntöä."

Tämähän ei ole ihan ensimmäinen kerta kun jokin hallitus ottaa mallia jostain muusta Pohjoismaasta- lähinnä mallimaina ovat toimineet Ruotsi ja Tanska. Ja eihän siinä mitään. On hyvä, että on olemassa verrokkeja ja esimerkkejä muualta. Eikä niiden kopioimisessakaan ole mitään väärää sinällään. Mutta...

Kun jotain kopioidaan muualta, pitää muistaa se, että maat ovat erilaisia. Eihän Tanska ole kooltaan lähellekään Suomen kokoinen. Sen työttömyysturvan taso on korkeampi, mutta vastapainoksi irtisanominen on helpompaa ja saadakseen turvaa, pitää olla todistetusti aktiivinen eli hakea työtä. Joo, minä tiedän että niin on Suomessakin asian laita, töitä pitää hakea saadakseen työttömyysturvaa. Mutta jos  turvaa leikataan, helpotetaan irtisanomista ja tiukennetaan samalla työnhaun velvoittavuutta, niin missä on porkkana? 

Osaoptimoimalla eli ottamalla jokin yksittäinen keino käyttöön, unohdetaan usein se, että idean on toimiakseen tarkoitus olla osa toimivaa kokonaisuutta. Monesti vielä erilaista kokonaisuutta. Eri maiden ideoiden kopioiminen ei siis välttämättä toimi yksittäisenä keinona vaan se vaatisi toimiakseen ja tuekseen useiden asioiden yhteensovittamisen. Ja tämä usein unohtuu. Toistan, Suomi ei ole Tanska eikä Ruotsi. 

Sitten ihmetellään, että mikäs tässä nyt on kun ei löytynytkään työllisyyden hoidon "hopealuotia"? 

Äänestin itse sen puolesta, että taloutta laitetaan kuntoon ja että työllisyystoimien on oltava sellaisia, että valtiontalous vahvistuu. Olen edelleen tällä kannalla. 

Tämä vaatii ja suorastaan edellyttää myös ikäviä päätöksiä. 

Suomalaisen työllisyyden hoidon ongelma (ainakin yksi) on mielestäni se, että haasteita lähestytään lähtökohtaisesti ideologioiden kautta, ei pragmaattisesti. Tämä taas johtaa siihen, että joka kerta kun hallitus vaihtuu, vaihtuu ideologia ja politiikka. Ja keinot. Valitaan vain omaan ideologiaan sopivat keinot.

Siitä seuraa poukkoilevaa työllisyyspolitiikkaa. Mennään laidasta toiseen. Joko tehdään vain työntekijöille ja työttömille ikäviksi koettuja toimia tai sitten niitä ei tehdä juuri lainkaan. Työllisyyttä hoidetaan lainarahalla ja tulonsiirroilla eikä suinkaan paranevalla työllisyydellä. Kestävästi.

Tätä humppaa mennään vaalikaudesta toiseen. Kun yksi leikkaa ja on ikävä, se ottaa usein vaaleissa turpiinsa ja toinen tulee "korjaamaan" tehdyt virheet, vaikka velkarahalla. Tämä on kestämätön ja hölmö tapa.

Entäs jos tehtäisiin toimia, jotka ovat sekä että? Paremmin tasapainossa. On ikäviksi koettuja, mutta niiden vastapainoksi, jotain joka koetaan kannustavaksi ja ennen kaikkea reiluksi. Väitän, että keskiverto suomalainen ymmärtää vaikeitakin päätöksiä, jos kokee että ne ovat reiluja. 

Otan esimerkin. Kun tehdään tiukennuksia ja leikkauksia työttömyysturvaan, niin olisi reilua katsoa sitä, että ovatko työttömät ihmiset heille oikealla etuudella. Ja kun merkittävän joukon osalta vastaus on, että eivät ole, hallituksen pitää korjata tätä epäkohtaa eli saattaa ihmiset heille oikean etuuden piiriin. 

Puhun siis toimien tasapainosta. Ja siitä, että koetaanko muutokset reiluiksi ja tasapuolisiksi. Nyt vaikuttaa vahvasti sille, että ei todellakaan koeta. 

Ihmisille on perin vaikeata perustella vaikkapa sitä, mikä logiikka on työttömyysturvan leikkauksien työllistävässä vaikutuksessa. Minä voin kertoa ihan suoralla suomenkielellä. Yhtään työpaikkaa se ei luo. Mutta kiristämällä ja heikentämällä tulonsiirtoja ajatellaan sillä olevan "kannustava" vaikutus työn hakemiseen ja sen vastaanottamiseen. Ja myös sellaisen työn, joka ei ehkä muutoin ole niin houkuttelevaa. "Heikennä turvaa, niin jopa alkaa huonompipalkkainen työkin kelpaamaan". 

Tämä on brutaali logiikka leikkauksien ja niiden työllisyysvaikutuksien takana. Puheet kannustamisesta ovat kakun kuorruttamista ja ikävän asian naamioimista joksikin muuksi, muka kannustamiseksi. Uskoisin, tällä kokemuksella, että juuri tämä jargon ärsyttää ihmisiä. Puhutaan asioista kiertoilmauksin, ei kuten ne oikeasti koetaan ja ymmärretään.

Leikkaus on leikkaus. Keppi on keppi. Ja porkkanan pitäisi olla oikeasti porkkana, ei sellaiseksi naamioitu keppi. 

Tavallaan kaikki ovat oikeassa ja väärässä. Niin minäkin. Mutta on yksi asia jota tämä maa ei kaipaa. Se on se, että riitelemme keskenämme ja laitamme talouden pyörät seisomaan. Sitä me emme kestä.

Toivon viisautta ja vastaantuloja, puolin ja toisin.