Suomi ja Kouvola

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) julkaisi ensimmäisen budjettiesityksensä.

Ihan pari nostoa ensin.

"Vuoden 2024 talousarvioesityksen loppusumma on 87,9 miljardia euroa. 

Se on 4,6 miljardia euroa enemmän kuin mitä vuodelle 2023 on budjetoitu, mukaan lukien toinen lisätalousarvioesitys.

Määrärahatason kasvua vuoteen 2023 verrattuna selittävät etenkin muutokset hyvinvointialueiden valtion rahoituksessa."

"Talousarvioesitys vuodelle 2024 on 11,5 mrd. € alijäämäinen. Alijäämä on samalla tasolla kuin kevään teknisessä julkisen talouden suunnitelmassa."

Kuva: Budjettiriihen keskeisiä päätöksiä, VNK

Tuo yllä oleva kuva kertoo siitä, että noilla spekseillä ei velkaantumista tulla saamaan kuriin tällä vaalikaudella. 

Hallitus itse toteaa: "Julkinen velkasuhde on kohonnut korkealle tasolle historiaan nähden niin rakenteellisten syiden kuin myös vuosikymmenen alun eri kriisien johdosta. Sopeutustoimista huolimatta velkasuhteen kasvu ei ole vielä pysähtymässä."

Kun siis velkaantumista ei saada kuriin yhdessä vaalikaudessa, herää kysymys, että palkitaanko tämän hallituksen toimet siten, että sille annetaan vaaleissa mandaatti jatkaa talouden kuntoon laittamista? 

Epäilen, vahvasti. 

Olen jopa niin skeptinen, että ennustan Suomen olevan sellaisella uralla, että siitä emme pääse enää pois. Omin toimin. 

Orpon hallitus sai perinnöksi valtavan velkataakan. Se on fakta. Mutta valtaosaa sen aikaisista toimista silloinen oppositio kannatti. Sekin on fakta.

Kun nyt ollaan siis kovin huolissaan valtion talouden tilanteesta ja pohditaan jopa lisätoimia, niin eikö niitä lisätoimia olisi pitänyt tehdä heti, tässä ja nyt? Kun eilistä hallituksen budjettitiedonantoa kuunteli ja tiedotetta luki, niin eihän siellä ollut kuin luetteloa niistä kaikista toimista joihin laitetaan  rahaa. Ja velkaa otetaan siis yli 11 miljardia. Jos siis Marinin hallitusta haukuttiin aivan liian lepsusta talouspolitiikasta, niin nyt olisi ollut loistava tilaisuus tehdä toisin. 

Ymmärrän korkomenojen vaikutuksen ja ymmärrän hyvinvointialueiden talouden merkityksen kokonaisuuteen. Silti, olisin odottanut että nyt ei jaella miljoonia sinne tänne, jos ihan oikeasti ollaan huolissaan valtion velkaantumisesta. Aivan sama asia, josta silloinen oppositio syytti Marinin hallitusta, tapahtuu nyt, eri painotuksilla. (Velka)rahaa tai omaisuuden myynnistä saatua tuloa jaetaan oman ideologian mukaisesti, ei niinkään kysyen, että onko siihen oikeasti varaa. 

Keskeisin vaalilupaus oli talouden kuntoon laittaminen, ei jakopolitiikka. Liikennehankkeita siis tulee myös tämän hallituksen aikana, nyt pääasiassa länteen. Itäisen Suomen osalta tarvitaan suurennuslasia vaikka niitäkin toki löytyy. 

Leikkaukset tulevat tällä kertaa kohdistumaan erityisesti niihin ihmisiin, jotka elävät tulonsiirtojen varassa. Ajatus taustalla on se, että "kannustetaan" ihmisiä töihin heikentämällä turvan tasoa. Porkkana tässä ajattelussa on siis työllistyminen.

Tämä logiikka ei minua yllätä, koska se näkyi ja kuului vaalikeskusteluissa. Nyt se on sitten saamassa lihaa luiden ympärille eli konkretisoituu hallituksen esityksiksi. Lauseet hallitusohjelmassa muuttuvat hallituksen esityksen muotoon. Vasta tässä vaiheessa moni tajuaa, että tästäkö on sovittu. Kyllä. Juuri siitä.

Varoituksen sana: kun tehdään yhtä aikaa ja päällekkäin kiristyksiä työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen, voi käydä niin että lapsi menee pesuveden mukana. Säästöistä tuleekin lisää kustannuksia. Kunnille erityisesti. Ja mehän muodostamme kunnat, me olemme kuntien asukkaat. Puhumattakaan siitä, mitä tässä voi tapahtua niille, jotka eivät kerta kaikkiaan työllisty. Ei kepillä, eikä porkkanalla. Siihen totean: "Ihminen hänelle oikean etuuden piiriin". Saa tehdä.

Työllisyyden paraneminen on toki keinoista tärkein parantaa velkasuhdetta. Mutta on olennaista myös kysyä millaista työtä ja millä ehdoilla. Jos ja kun meillä on edelleen kannusteloukkuja ja lyhyen työn tekemiseen ei ole olemassa kannusteita, niin olemme tulevaisuudessakin sen karun faktan edessä, että ihmisen ei aina kannata ottaa työtä vastaan. 

Mitä sitten eteen? Tarvitaan ainakin sotu-uudistus siihen suuntaan, että on olemassa aitoja palkan ja tulonsiirron yhdistelmiä säälliseen elämiseen. Niin kauan kun meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on näin monimutkainen ja ei- kannustava, olemme jatkuvasti yhä uusien "aktiivimallien" edessä. Niillä ei pystytä vaikuttamaan itse ongelmaan eli että työn tekemisen tulee AINA olla kannattava vaihtoehto. 

Ja koska sotu-järjestelmä ei tue tätä ajatusta riittävästi, niin jatkossakin tehdään leikkauksia tulonsiirtoihin ja paketoidaan se "kannusteeksi" ottaa työtä kuin työtä vastaan. 

Meidän ongelmamme on siis järjestelmissä, ei niinkään ihmisissä.

Ai niin, Kouvola.

Mitäpä sitä kommentoisi kotikaupungin taloustilanteesta? No ainakin sen, että paljon enemmän olisi pitänyt uskaltaa tehdä jo vuosikymmen sitten. Vaikeiden mutta välttämättömien päätösten siirtäminen jonnekin tulevaisuuteen johtanut siihen, että ongelmat tulevat syliin kertaluokkaa vaikeampina. 

Kuntaliitokseen liittyi sellainen itsepetos, että sen oletettiin ikään kuin automaattisesti turvaavan palvelut joka puolella kaupunkia. Kun on "leveät hartiat" ja "mekin maksamme veroja". Viiden vuoden irtisanomissuoja oli suuri virhe. Se betonoi virat ja teki mahdottomaksi puuttua rakenteisiin heti 2009.

Päättäjien puolustukseksi on sanottava se, että teollisuuden rakennemuutos, Venäjän käsittämätön toiminta ja  ikääntyminen ovat asioita, joille eivät päättäjät ole voineet mitään. Kadonneet työpaikat, menetetyt verotulot ja kalliit palvelut ovat mahdoton yhdistelmä taloudelle.

Kun nyt ollaan ehjän edessä, on keskustelu sillä tasolla, että palveluja pitää karsia. Se tarkoittaa mm. uima- ja jäähalleja. No kun näitä esityksiä sitten tehdään, alkaa aina hemmetinmoinen huuto. Mihinkään ei saisi koskea, paitsi tietenkin hallintoon josta pitäisi karsia. No, jos kerrot, että sieltä on karsittu ja että lukekaa henkilöstökertomuksia oikean tiedon saamiseksi, niin se on kuin tuuleen huutaisi. 

Mutulla on kiva päteä. Mutta ei sillä taloutta laiteta kuntoon. 

Kunnan ja valtion säästötoimissa on se ikävä piirre, että ne osuvat aina johonkin ja jonnekin. Kun ne osuvat henkilöön itseensä tai lähipiiriin, hän ei tätä tietenkään hyväksy. Pitäisi ottaa jostain muualta. 

Kun olemme eläneet, sekä Suomi että Kouvolan kaupunki yli varojemme, niin eihän sillä tiellä voida jatkaa. Kun emme voi muuta, niin joudumme kysymään itseltämme, mikä on tärkeää ja mikä vielä tärkeämpää. 

Min miälest me emme voi elää tulevien sukupolvien kukkarolla loputtomasti ja tekohengittää siten tätä hyvinvointivaltiota. Sanoisin, että back to basics. Vaikka tekee kipeää.