Syysmyrskyä vai sovittelua?

Näyttää siis vahvasti sille, että saamme varsin myrskyisän työmarkkinasyksyn. Alkutoimista on tänään päätetty. 

Kun, siis kun, hallitus ei vedä yhtä ainoata esitystään pois, niin toimia tullaan kiristämään. 

Myös puheenvuorojen sävyn oletan edelleen kovenevan. Puolin ja toisin. 

Itse en tässä taistelussa näe voittajia, vain häviäjiä. Ymmärrän ay-liikettä ja en ymmärrä. 

Ymmärrän siinä mielessä, että se taistelee olemassaolostaan ja vallastaan. Jos se ei puolusta jäsenistöään, kuka sen tekisi? Se on sen tehtävä. Ns. saavutetuista eduista luopuminen ei ole koskaan helppoa. Varsinkin kun niiden saavuttamiseksi on tehty paljon työtä. Ja on myös työtaisteltu niiden eteen. 

Toisaalta, en ymmärrä. Ay-liike puhuu vahvasti kolmikannan puolesta ja se onkin ollut usein perusteltua. Mutta mitä enemmän tullaan sille tärkeiden ja fundamenttien asioiden äärelle, sitä suurempaa on myös vastustus. Esimerkkinä käytän yleissitovuutta. Se on ay-liikkeelle pyhä asia. Siksi jo pelkkä kokemus ja tunne siitä, että yleissitovuuteen oltaisiin "poraamassa reikiä" on heille liikaa.

Paikallisen sopimisen nimeen vannotaan. Ja itsekin kannatan sitä. Mutta ongelmaksi tulee kiertoilmauksin puhuminen eli ei puhuta asiasta sen kaikilta kulmilta. On ihan selvää, että jo nykyisinkin saa sopia paremmin kuin tes. Mutta kun tavoite on päästä sellaiseen tilanteeseen, jossa voidaan sopia "toisin" eli myöskin huonommin, niin sitä ei sanota ääneen. Miksi? Koska sen ääneen sanominen pelottaa. Käytetään siis kiertoilmauksia vaikka kaikki tietävät mistä on oikeasti kysymys. 

Eilinen YLE A-studion lähetys oli paljon puhuva. Työministeri Arto Satonen totesi, että edellisellä vaalikaudella oli seitsemän kolmikantaista työryhmää, josta tuloksena oli blanko, tyhjä paperi.

Ongelma noissa työryhmissä on se, että kun ne eivät pääse yhteisymmärrykseen, joidenkin hallitusten (lue vasemmistolaisenemmistöinen) toimintatapa on ollut usein se, että mitään riitaista ei viedä eteenpäin. Toisaalta oikeistolaiset hallitukset vievät eteenpäin riitaisiakin asioita. Siitä syntyy väistämättä yhteenottoja.

Ymmärrän hallitusta ja en ymmärrä. 

Ymmärrän hallitusta, koska olemme kai kaikki sitä mieltä, että Suomi kyntää syvällä. Siksi, ei ole olemassa vaihtoehtoa ettei tehdä mitään. Jäin eilisen A-studion kohdalla siihen käsitykseen, että juuri tästä on kyse Orpon hallituksenkin kohdalla- tyhjä paperi ei ole vaihtoehto.

Eikä vaihtoehto ole myöskään se, että työllisyystoimet ovat veronmaksajien kustantamia. Toimien tulisi tuoda plussaa valtiontalouteen. 

En kuitenkaan ymmärrä hallitusta kaikkien esitettyjen toimien kohdalla.

On nimittäin kokonaan oma keskustelunsa se, että tuoko jokin toimi tai toimet uusia työpaikkoja? No eihän uusi työpaikka synny työttömyysturvaa tai toimeentulotukea leikkaamalla vaan logiikka menee kepillä "auttamalla". Eli heikennetään tulonsiirtoa, jotta työ kuin työ kelpaa. Syntyy uusia työllisiä.  Sekin pitää uskaltaa sanoa ääneen, koska siitä on faktisesti kyse. 

Minä muistan varmaan paremmin kuin moni muu, että aikanaan aktiivimallille laskettiin VM:n toimesta työllisyysvaikutukset. Haarukka oli 6000- 12 000. Kun huuto alkoi, piti koittaa keksiä tilalle "jotain vastaavan kokoista". Ei löytynyt, mutta ei yhtäkkiä löytynyt enää työllisyysvaikutuksiakaan. Ne olivat "hukkuneet" jonnekin kun juuri kukaan ei halunnut koskea malliin pitkällä tikullakaan.

Juuri nuo lasketut työllisyysvaikutukset olivat syy sille, miksi malli meni eduskuntaan ja miksi se siellä myös hyväksyttiin.

Annan yhden neuvon nykyiselle hallitukselle. Kun jokin toimista ei olekaan vaikutuksiltaan sellainen kuin nyt oletatte, korjatkaa se pikavauhtia. Lisäksi, pelkkä työllisyysvaikutusarvio ei kerro yhtään mitään toimien tasapainosta, reiluudesta ja oikeutuksesta. Säästötoimenpiteeksi ajateltu toimi voikin kääntyä itseään vastaan ja siitä syntyvät merkittävät lisäkulut- puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä.

Toistan vielä sen, että moni työtön ihminen on aivan väärässä paikassa ja väärän etuuden piirissä kun hän joutuu hakemaan työtä työttömyysetuuden saadakseen. Sitä porukkaa auttaisi heidän ohjaamisensa heille oikealle etuudelle ja joidenkin kohdalla ihan eläkkeelle asti.

Lopuksi: kannustan kaikkia tulevien toimien osalta paremman tasapainon hakemiseen. Suomi on sopimisen mallimaa, on ainakin ollut. Silloin kaikkien on myös joustettava omista näkemyksistään. Riitelemällä me häviämme kaikki.