Ollaan ihmisiksi

Katseltuani eilisen Yle A-talkin, se vain vahvisti käsitystäni siitä, että maan hallitus ei todellakaan aio vetää yhtään esitystään pois, eikä myöskään neuvotella mistään. Paitsi kolmikantaisten työryhmien kautta voi yrittää vaikuttaa niin myös lausuntokierroksella sekä tietysti eduskuntakäsittelyn kautta. Jep.

Olen teemasta kirjoittanut paljon, joten koitan olla toistamatta itseäni.

Mutta sen totean, että edes keskusteluyhteys ja tunnustelu riidasta ulos, olisi viisautta. Minimi.

Hallitus totesi eilen elinkeinoministeri Wille Rydmanin(ps.) suulla, ettei hallitus ole tässä kiistassa osapuoli.

Olen kovasti eri mieltä tästä. Hallitus on keskeinen osapuoli. Sen esityksien johdosta ay-liike reagoi. On erittäin ikävää se, että tämän reagoinnin seuraukset eli lakkoilun vahingot osuvat työnantajiin, yhteiskuntaan ja tietenkin lakkoilijoihin itseensä. Niin lakoilla on tapana toimia. 

Mutta se, että joku taho menee toisten selän taakse piiloon ja toteaa ettei tämä ole meidän ongelmamme, on yksiselitteisesti vastuutonta. 

Suomi tarvitsee työmarkkinauudistuksia! Totean senkin, ettei synny väärää kuvaa. Me olemme monessa asiassa tilastojen häntäpäässä. Mutta vuosikymmenten aikana Suomi ja suomalaiset ovat onnistuneet neuvottelemaan ja sopimaan todella vaikeistakin asioista. Eläkeuudistus on tästä hyvä esimerkki.

Hallitus on siis järkähtämätön. Ja siitä annan tunnustusta. Rohkeaa tekemistä, perse tuntuu kestävän merivettä. Todella kovaa talouspolitiikkaa. Oikeistolaisempaa kuin koskaan.

Erityisesti katselen aiemmin edustamani kansanliikkeen suuntaan ja totean: puolue ei ole enää aikoihin ollut se, johon aikanaan liityin. Sarkastisesti voisin todeta, että PS on jo tutkitustikin niin oikealla, että sen pitäisi istua eduskunnan kuppilassa. 😇

Mutta kaikella mitä tänään teet, on seurauksia huomenna tai ylihuomenna. Ei kai kukaan odottanut, että ay-liike seisoo tumput suorana hyväksymässä sille jopa fundamentteja ja erittäin vaikeita uudistuksia? 

Kun lukee vaikkapa (lausuntokierrokselle helmikuun aikana)  uutista paikallisen sopimisen kehittämisestä, on siellä juuri niitä asioita joita itsekin arvelin siellä olevan ja tiesin ettei ay-liike niitä tule hyväksymään. Tätä samaa yritettiin myös Sipilän hallituksessa ja silloin se, kompromissi, kaatui SY:n vastustukseen. Olin siinä pöydässä kun asiaa käytiin läpi pääministerin työhuoneessa. Kirkko oli saatu ns. keskellä kylää ja muut osapuolet, partit, olisivat silloisen ehdotuksen hyväksyneet.

Minä en suostunut tuosta silloin saavutetusta kompromissista muuttamaan enää piiruakaan hallituskauden lopulla. 

Nyt esitystä on viety SY:n haluamaan suuntaan Kokoomuksen johdolla ja lopputulos saadaan eduskuntakäsittelyn aikana.  Veikkaan rohkeasti ettei juuri mikään olennainen muutu.

On ihan selvää, että kun lakia käsitellään, sen yksityiskohdat tarkentuvat. Voi hyvin olla että moni pelko on turhaa. 

Mutta itse ajattelen niin, että suurin syy, tai ainakin yksi suurimpia syitä lakkoilulle ja eripuralle on luottamuksen puute. Luottamusta ei vaan ole. Luottamusta voi  löytyä ja varmaan myös löytyy yksittäisiltä työpaikoilta, mutta korporaatioiden välillä on valtava luottamuspula. 

Koska näin on, tilannetta ei auta se, että puheenparret ovat koventuneet ja asenne toista osapuolta, toimijaa, kohtaan on jopa halveksiva. Annan neuvon: ei teidän tarvitse samassa sängyssä nukkua, mutta opetelkaa nyt hyvänen aika kunnioittamaan eri mieltä olevien näkökulmia! Ollaan ihmisiksi.

On nimittäin niin, että se mitä sinä teet, heijastuu siihen mitä toinen tekee. Noin yleisesti ottaen.

Olen aiemminkin todennut ja toistan: rekyyli tulee jossain vaiheessa. Veikkaankin syksyn työmarkkinakierroksesta todella haastavia, okei, vaikeita. Kun hallitus on saanut tahtonsa läpi, ruvetaan kompensaatiota hakemaan neuvotteluista. Lakonisesti tokaisen, onnea vaan!

Puhumattakaan jatkosta. Seuraavista vaaleista vaikkapa. On pääsääntö että tiukkaa politiikkaa tekevä hallitus häviää vaalit ja muutosta lupaava oppositio voittaa. Itse toivon, että oli vallassa kuka tahansa, valtion taloutta ei sössitä lupailemalla kuuta taivaalta ja kääntämällä kelkka taas ihan toiseen suuntaan.

Kannatan sinällään nykyisen hallituksen tavoitteita. Keinoja tarkentaisin ja kohdistaisin niitä oikeudenmukaisemmin. Etsisin toimiin enemmän tasapainoa kuten olen monesti kirjoittanut. 

Ja totean myös sen, että niin kauan kun meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on näin monimutkainen ja täynnä kannusteloukkuja, joutuu jokainen hallitus puuhastelemaan erilaisilla kepeillä "kannustaakseen" ihmisiä ottamaan työtä vastaan. 

Jos on sitä mieltä, että työn kannusteiden on oltava kunnossa, tehtäköön sitten niin. Meillä on jo tulorekisteri, Sen hyödyntäminen yhä tehokkaammin voisi hyvinkin auttaa ottamaan myös lyhyitä työsuhteita vastaan ilman pelkoa siitä, että käteen jäävä tulo pienenee. Se olisi oikeaa kannustavuutta eikä suinkaan se, että "kannustaminen" tapahtuu yksiulotteisesti heikentämällä tulonsiirtoja. 

Näin toimet olisivat paremmin tasapainossa. Kuten Tanskassa jota usein käytetään verrokkina. Riippuen puhujasta, muista maista poimitaan itselle ja omalle ideologialle sopivat keinot ja "unohdetaan" se kaikki muu joka ko.maahan liittyy.

Tanskassa on helpompaa irtisanoa ihmisiä, mutta siellä on myös erittäin korkea työttömyysturva. Sen saadakseen tulee olla oikeasti aktiivinen. Kuitenkin, pointtini on se, että sekä kepin että porkkanan tulee olla tasapainossa. Ei vinossa. 

Suomessa mennään aivan liikaa laidasta toiseen kun hallitus vaihtuu. Siksi olen jo pitkään kannattanut hyviä esityksiä tulivat ne miltä laidalta tahansa. Lisäksi Suomi tarvitsee pidemmän ajan ohjelman talouden ja työllisyyden nostamiseksi sellaiselle tasolle, että voimme pitää yllä tämän arvokkaan hyvinvointivaltion.

Velvoitteiden ja oikeuksien on oltava paremmin tasapainossa ja uskon, että valtaosa ihmisistä myös ymmärtää paremmin järjestelmää ja sen tuomia velvoitteita.

Viisas hallitus ottaisi nyt roolia ja pyrkisi hakemaan ratkaisuja. Sen voi tehdä ilman julkisuutta, kulisseissa. Suomesta löytyy osaamista, jos on tahtoa.

Vain tekojen kautta voi saada takaisin menetettyä luottamuspääomaa. Ilman luottamusta, näin pieni maa riitelee itsensä ojasta allikkoon. Varsinkin kun tässä maailman ajassa olisi ihan globaalejakin ongelmia ratkaistavana.