Lahtinen ja konekivääri

Väinö Linnan klassikkoteoksessa on monia kuolemattomia kohtauksia. Yksi niistä on se tilanne jossa komppania joutuu venäläisten väijytyksen kohteeksi joka pääsee yllättämään konekiväärikomppanian ja alikersantti Lahtinen kuolee. Jälkipuinti äityy syyttelyn tasolle.

Tässä yhteydessä lausuu Hietanen kuolemattomasti: ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.” 

Suomalaisen politiikan tila on samanlainen- pelkkää syyllisten etsimistä. Se on varmaan aina ollut syyllisten etsimistä, mutta nyt tuntuu sille ettei se mitään muuta olekaan. Ikään kuin se vapauttaisi vastuusta tai jotenkin sitä kautta voisi ulkoistaa itsensä ja omat tekemisensä.

Itse tein politiikassa virheitä,  jatkuvasti. Isoja ja pieniä. Olen niistä avautunut kirjassani. 

Nyt vallassa on Orpon hallitus. Sillä on NYT valta- ja sen mukanaan vastuu koko Suomesta ja suomalaisista. Vastuu ulottuu kaikkialle. Kun yhteiskuntarauha järkkyy, on viime kädessä hallitus se, jonka on toimittava. Ja toistan, se ei voi ulkoistaa itseään myöskään työmarkkinakysymyksien osalta eikä käynnissä olevasta lakkoilusta. Se on tehnyt itsestään osapuolen. Väittämällä muuta, se ei silti pääse vastuustaan.

Vastuu on myös ay-liikkeellä. Sen on tultava tälle vuosituhannelle. Maailma ei ole enää se, joksi se on ehkä ajateltu. Kaikkeen ei ole vain varaa. Saavutetuista eduista on tingittävä. Kun poliittisilla lakoilla ei ole saavutettavissa haluttua tavoitetta, miksi lakkoilla? Vallan vuoksi vai siksi että pelätään ettei tämä jää tähän?

Vastuu on myös työnantajilla. Sillä on vastuu siitä, että se toimii työelämässä reiluilla pelisäännöillä omalta osaltaan. Nyt ja jatkossa oli yleissitovuutta tai ei.

Lisäksi, jos kaikki hallituksen esitykset menevät läpi, niin ihmisten palkkaaminen lisääntyy merkittävästi, eikö niin? Ja tämä kaikki tapahtuu varmuudella, ei olettaen?

Kun maan hallitus ajaa vaikkapa muutoksia paikalliseen sopimiseen, niin sillä on sinällään hyvä tarkoitus ja tavoite tuoda kaikki yritykset sopimisen osalta "samalle viivalle". Se on mielestäni hyvä tavoite. Mutta kun saa oikeuksia, niiden mukana tulee myös velvollisuuksia. 

Vaikka maan hallitus ei olekaan omien sanojensa mukaan puuttumassa yleissitovuuteen, voi kaikkien muutoksien vaikutus ollakin se, että yleissitovuus menettää legitimiteettinsä. Mitä vähemmän on järjestäytymistä ja järjestäytyneitä työnantajia, sitä todennäköisemmin yleissitovuus tulee kyseenalaistetuksi.

Asiasta kirjoitti mm. YLE:n politiikan toimittaja Jyrki Hara.  "Työehtosopimuksen yleissitovuus määrittyy yritysten järjestäytymisen perusteella. Sopimus on pääsääntöisesti yleissitova, jos vähintään puolet alan palkansaajista työskentelee sopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon järjestäytyneissä yrityksissä."

Jos työnantajayritysten järjestäytymisaste laskisi rajusti, yleissitovia sopimuksia ei enää syntyisi. JA tämä on se asia joka ay-liikettä huolestuttaa.  Min miälest.

Itselleni yleissitovuus ei sinällään ole mikään "pyhä lehmä". Mutta ihanko oikeasti joku kuvittelee, että kaikki kykenisivät neuvottelemaan itselleen sopimuksia? Moni on nytkin aivan kuutamolla työlainsäädännöstä eikä sitä osaamista ole edes eduskunnassakaan joka oksalla. Todella harva on perehtynyt siihen moniulotteiseen ja monimutkaiseen järjestelmään, joka työelämää säätelee.

Ja vaikka ei olekaan erityistä tarvetta tuntea työelämän lainsäädäntöä juurta jaksaen, niin perusteet pitäisi sentään osata. Erityisesti niiden jotka neuvottelevat.  

Joskus näkee nimittäin kommentteja, jossa "minä olen aina neuvotellut omat sopimukseni työnantajan kanssa". Hyvä! Mutta väitän, ettei läheskään kaikista kerta kaikkiaan ole siihen. Jonkun muun pitää hoitaa se heidän puolestaan. 

Yksi luottamushenkilöjärjestelmän hyvä puolia on luottamushenkilöiden kouluttaminen. Jotta voit toimia porukan puhehenkilönä ja sopia, niin että ymmärrät mistä ja mitä olet sopimassa, sinua pitää kouluttaa siihen.

Siksi, on mielestäni erinomaisen tärkeää se, että jos paikallista sopimista viedään eteenpäin sillä tiellä miltä nyt näyttää, on hoidettava kuntoon ainakin sekä koulutus että työehtojen valvonta. 

Ihanneyhteiskunnassa, jossa kaikki toimivat reilusti ja toisiaan kunnioittavasti, ei tarvita valvontaa. Väärinkäytöksiä ei ole. Mutta Suomihan ei ole tältä osin ihanneyhteiskunta, eihän? Vaikka olisikin maailman onnellisin kansa. 

Harmaata taloutta pitää torjua. Ja kun työelämä muuttuu, ei valvonnan rooli tule ainakaan vähenemään. Hallitus vakuuttaakin että harmaata taloutta torjutaan jatkossakin. 

Olen monesti aiemminkin kysynyt, että mikä on se syy halulle edistää paikallista sopimista juuri sillä tavoin kuin se nyt näyttäisi olevan etenemässä? 

En vastusta toisin sopimisen mahdollisuutta. Mutta jos nytkin voi sopia paremmin kuin tes määrittelee, niin mikä on suunta silloin jos toisin voi sopia kuten nyt halutaan? Miksei sitä sanota reilusti ääneen, että on tilanteita jossa tarvitaan joustoja myös alaspäin? Ja jos se porukalle sopii, niin silloinhan se on ok. Eikö?

Kunhan niin sovitaan, ei määrätä. 

Palaan blogin alkuun ja syyllisten etsimiseen. Nyt Orpon hallitus ilmoitti talouspoliittisen ministeriryhmän, TALPOn kautta, että sen toimet lisäävät työllisten määrää 74 000:lla ja tuovat plussa valtiontalouteen 1,7 mrd.€.

Kun Rinteen/ Marinin hallitus kertoi omista työllisyysluvuistaan, syntyi käsite: "päätösperusteiset työpaikat". Se haukuttiin aivan lyttyyn silloisen opposition suulla. Jäänkin kysymään, että eikös nämä nytkin tehdyt toimet ole yhtälailla "päätösperusteisia"? Niidenhän pitää näkyä virallisissa tilastoissa ja valtiontaloudessa oikeasti, ennen kuin niitä voi ryhtyä markkinoimaan saavutuksina, eikö?

Aika vähän on sellaisia päätöksiä, joilla olisi ikään kuin välitön vaikutus työllisyyteen ja sitä kautta talouteen. Siksi toivoisin kultakin hallitukselta brutaalia rehellisyyttä tämän suhteen. 

On itse asiassa niin, että jokainen hallitus "syyllistyy" samaan kun painetta toimiin ja vaikuttavuuteen tulee joka puolelta- lasketaan kaikki hyvä jo ikään kuin etukäteen hyväksi ja omaksi ansioksi. Sillee niinku dynaamisesti...

Monen toimenpiteen ja niiden vaikutukset tulevat kuitenkin vasta seuraavalla hallituskaudella ja ovat siis seurausta edellisen hallituksen tekemisistä. Viiveet voivat olla kovinkin pitkiä.

Joten: nykyisen hallituksen toimien vaikutuksista pääsee nauttimaan pääasiassa vasta seuraava hallitus. Ja se ei peru muuten yhtäkään tämän hallituksen tekemää uudistusta jos luvut on positiivisia.

Poikkeuksena sääntöön oli Rinteen/ Marinin hallitus, joka perui aktiivimallin(jolla ei positiivisia vaikutuksia nähty olevan) 

Mutta ihan noin yleisenä neuvona totean, että vähemmän syyttämistä ja syyllisten etsimistä, enemmän ratkaisujen hakua ja tahtoa sopia. Jooko?

Eikö hyvä työllisyys ja kestävä talous olekin tärkeämpää kuin se kenen toimesta se tapahtuu? 

Lisäksi toisten nimittely ei mitä todennäköisimmin edistä myöskään nimittelijän omaa asiaa. Päinvastoin.

Kaivataan siis Lahtista ja konekivääriä, ei niinkään syyllisiä.