Paikallisesti sopien

Eduskunnassa on  11.9 2024 esitelty työministeri Arto Satosen toimesta esitys paikallisen sopimisen edistämisestä ja laajentamisesta.

"Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saisi soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollistavia määräyksiä.  

Työehtosopimuksessa on voitu edellyttää paikallisen sopimuksen sopijapuoleksi luottamusmiestä. Kaikilla työpaikoilla tällaista edustajaa ei ole. Työehtosopimuslakiin ja työsopimuslakiin ehdotettavien muutosten mukaan paikallinen sopimus voitaisiin tehdä luottamusvaltuutetun kanssa, jos työehtosopimuksessa edellytettyä luottamusmiestä ei olisi, eikä työehtosopimuksessa olisi sovittu vaihtoehtoisesta tasapuoliset sopimisedellytykset turvaavasta menettelystä sen osalta, kuinka menetellään sanotun henkilöstön edustajan puuttuessa. 

Henkilöstön edustus määräytyisi siten ensisijaisesti työehtosopimuksen mukaan, mutta viime kädessä tasapuolisten sopimismahdollisuuksien turvaamiseksi lain nojalla. Sääntely koskisi sekä järjestäytynyttä että järjestäytymätöntä työmarkkinakenttää."

Kun olen ehdotusta lukenut, ensireaktioni on, että ei kuulosta pahalta. 

On kuitenkin kysymyksiä, joihin on hyvä saada vastauksia. Ja epäilen ettei kaikkeen voida vastata yksiselitteisesti vaan niiden osalta jäädään odottamaan käytäntöjä ja kokemuksia.

Yksi, itse asiassa ensimmäinen kohta(pykäläehdotus) joka osui näköelimiini oli tämä:

13 luku

Erinäisiä säännöksiä

3 § 

Luottamusvaltuutettu 

Ponsiosa Jos luottamusvaltuutettu tekee henkilöstön edustajana paikallisia sopimuksia, työnantajan on edistettävä tämän osaamiseen ja työpaikan toimintaympäristön tuntemukseen liittyviä valmiuksia siinä määrin kuin se on tarpeen henkilöstön edustajan tehtävän hoitamiseksi. 

Silloin kun neuvotellaan, on kyse osaamisesta, ymmärryksestä ja kyvystä. Kuten tuossa edellä osin viitataankin. Kun ammattiliitot kouluttavat omia luottamushenkilöitään, käydään silloin läpi monia asioita, ml. työlainsäädäntöä. Miä tiiän, olen ollut.

Siksi jään kysymään, että mitä tarkoittaa "siinä määrin kuin se on tarpeen"? Kuka sen määrittelee? 

Toinen lainaus ehdotuksesta: 

"Tehtäessä paikallinen sopimus 2 tai 3 momentissa tarkoitetulla tavalla luottamusvaltuutetun kanssa työnantajan on työehtosopimuksessa edellytettyjen menettelytapojen lisäksi annettava luottamusvaltuutetulle sopimuksen tekemiseksi tarpeelliset tiedot sekä varattava luottamusvaltuutetulle riittävä harkinta-aika sopimusta neuvotellessa ja tilaisuus käsitellä sopimuksen merkitystä yhdessä henkilöstön kanssa. 

Sopimus on sen kestosta riippumatta puolin ja toisin irtisanottavissa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, jollei työehtosopimuksesta muuta johdu tai paikallisessa sopimuksessa ole sovittu lyhyemmästä irtisanomisajasta. "

Tämä on ihan hyvä selvennys. Mutta omasta kokemuksestani johtuen, heitän ilmaan kysymyksen siitä kuinka moni oikeasti on perillä sopimusten yksityiskohdista(joissa se piru asustelee) ja keneltä voi kysyä neuvoja, jos ei edes henkilöstö yhdessä välttämättä tunne kaikkia lain kiemuroita?

Mielestäni tuo tasapainoinen neuvotteluasema on nimittäin aivan  keskeinen osa paikallista sopimista. Luottamuksen ohella.

Esityksen kohdassa 6.3 Oikeusministeriö toteaa: "Henkilöstöllä ei ole välttämättä myöskään vastaavaa asiantuntemusta ja neuvottelutaitoa kuin luottamusmiehellä, jolla on ammattijärjestö tukenaan."  Niinpä.

Lisäksi OM huomauttaa: "Oikeusministeriö huomauttaa, että ILOn sopimuksissa lähtökohtana vaikuttaisi olevan, että kollektiivinen sopiminen tapahtuu ammattijärjestöjen, ei henkilöryhmien välillä."

Mutta ehkä vielä merkittävämpi keskustelu pitäisi käydä sen suhteen, että mitä tapahtuu yleissitovuudelle? 

Hallituspuolueiden puolelta esityksen kerrotaan jopa vahvistavan yleissitovuutta.

Ja opposition sekä ay-liikkeen puolelta taas ollaan aivan eri mieltä,  tietenkin. 

Kun nyt mahdollistetaan kaikille yrityksille mahdollisuus sopia paikallisesti ja kun aiemmin tämä on ollut mahdollista vain järjestäytyneille yrityksille, niin skeptikko voisi kysyä: Miksi järjestäytyä lainkaan?

Kaikkihan toki tietävät ja ymmärtävät,  että juuri järjestäytymisaste määrittelee yleissitovuuden legitimiteetin. Korkea järjestäytymisaste on antanut perusteen tälle suomalaiselle yleissitovuudelle.

Jos siis saa samat oikeudet ilman järjestäytymistä, niin mikä on lisäarvo tai ylipäätään syy järjestäytyä? Eikö tässä synny riski sille, että yleissitovuus menettää oikeutuksensa?

Ja juuri sitä oppositio ja ay-liike pelkää.

Lausuntopalautteesta lainaus: "Esityksen pelätäänkin lisäävän työnantajien kannusteita olla järjestäytymättä, minkä puolestaan pelätään johtavan työehtosopimusten yleissitovuuden romahtamiseen."

Joten, mielestäni on erittäin uhkarohkeata vakuuttaa, että yleissitovuus ei poistu tai että se vahvistuu. Tulevat vuodet vasta näyttävät mitä tapahtuu ja itse en ryhdy veikkaamaan. Totean kuitenkin, että kannattaa olla hyvin varovainen omien totuuksiensa kanssa. 

Toistan monesti esille tuomani eli että pidän paikallista sopimista erittäin hyvänä asiana. 

Kunhan se on aitoa sopimista ja sopimisosapuolet tasa-arvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa. On varmasti tilanteita jossa on tarvetta "sopia toisin". Kunhan se tapahtuu yhteisymmärryksessä ja sopimuksen tarpeesta ja sisällöstä on sama, jaettu käsitys.

Ja kaikki ymmärtävät mitä, miksi ja mistä sovitaan.

Min miälest.