Työnhakijoille eräs tuttu turhautumisen aihe on työpaikkailmoitus, joka näyttää aina olevan avoinna. Sama tehtävä ilmestyy hakupalveluihin kerta toisensa jälkeen, kuukausien tai jopa vuosien ajan. Silti paikkaa ei koskaan täytetä – tai ainakaan siitä ei kerrota. Kyse ei ole yksittäisistä poikkeuksista, vaan rakenteellisesta ongelmasta suomalaisessa työpaikkailmoittelussa.
Eilinen(15.12 2025) Ylen MOT-ohjelma nosti ansiokkaasti esille tätä ongelmaa. Myönnän, olen tiennyt toki että työpaikkailmoituksilla kikkaillaan, mutta en tiennyt sen olevan niin laajaa ja osin jopa räikeää kuin mitä ohjelma toi esille.
Näennäisesti avoimet työpaikat rapauttavat luottamusta koko työnhakuun. Työnhakijat käyttävät aikaa ja energiaa hakemuksiin, jotka eivät johda välttämättä mihinkään. Samalla syntyy vääristynyt kuva työmarkkinoista: avoimia paikkoja näyttää olevan paljon, vaikka todellisuudessa suuri osa niistä ei ole aidosti täytettävänä.
Ongelman ydin ei ole välttämättä tekninen, vaan ehkä enemmänkin kannustimiin liittyvä. Työnantaja tai rekrytoija voi julkaista saman ilmoituksen yhä uudelleen ilman velvollisuutta kertoa, miksi rekrytointi ei etene tai onko paikka ylipäätään tarkoitus täyttää. Joissain tapauksissa ilmoitus toimii avoimena hakemuksena, vararekrytointina tai pelkkänä osaajakartoituksena. Näissä ei sinänsä ole mitään väärää – ongelma syntyy siitä, ettei tätä kerrota avoimesti.
Työpaikkailmoittelua pitäisi kehittää läpinäkyvämmäksi ja rehellisemmäksi. Ensinnäkin ilmoituksille tulisi asettaa selkeä voimassaoloaika. Jos sama työpaikka julkaistaan uudelleen, olisi kerrottava tälle jokin syy: puuttuiko sopivia hakijoita, keskeytyikö rekrytointi vai muuttuiko tehtävä. Tämä yksinkertainen vaatimus lisäisi vastuullisuutta. Min miälest.
Toiseksi työpaikkailmoituksissa tulisi näkyä rekrytoinnin tila. Onko haku aidosti käynnissä, ollaanko haastatteluvaiheessa vai onko paikka jo täytetty? Monissa rekrytointijärjestelmissä tämä on teknisesti helppoa, mutta käytännössä tieto jää usein piiloon.
Kolmanneksi jatkuva haku ja yksittäinen rekrytointi on erotettava selvästi toisistaan. Työnhakijalla on oikeus tietää, hakeeko hän yhtä täytettävää paikkaa vai jättääkö hän hakemuksensa mahdollisia tulevia tarpeita varten.
Erityisesti julkisissa työnhakupalveluissa, kuten TE-palveluissa, vaatimustason tulisi olla korkea. Verovaroin ylläpidettyjen palveluiden ei tulisi toimia haamutyöpaikkojen (Ghostbusters!) ilmoitustauluina. Jos rekrytointi ei etene tai paikkaa ei ole tarkoitus täyttää, ilmoituksen tulee poistua.
Kuvan lainaus; Ghostbusters Wiki
Rehellisempi työpaikkailmoittelu hyödyttäisi kaikkia. Työnhakijat voisivat kohdistaa energiansa todellisiin mahdollisuuksiin, työnantajat saisivat motivoituneempia hakijoita ja yhteiskunnallinen keskustelu työmarkkinoista perustuisi todellisempaan tietoon.
On aika lopettaa näennäisten työpaikkojen ylläpitäminen ja palauttaa luottamus työnhakuun. Avoin työpaikka ei saa olla vain sana – sen on tarkoitettava todellista mahdollisuutta työhön.
Lopuksi totean, että kun meillä valvotaan työttömien työpaikkahakua ja jopa määritellään se, kuinka montaa työpaikkaa hänen kuuluu hakea, niin olisihan se vähintäänkin kohtuullista, että haettujen työpaikkojen laatuakin valvottaisiin tai että niiltä vaadittaisiin edellä kerrottuja reunaehtoja.
On kaikkien, siis myös rehellisellä ja reilulla tavalla toimivien rekryäjien etu se, että järjestelmään voi luottaa ja siinä olevat työpaikat ovat aitoja, haettavissa olevia työpaikkoja. Siksi olisi paikallaan tutkia, millaisia rekrytointeja Suomessa tapahtuu. Tätä voisi selvittää vaikka eduskunnan tarkastusvaliokunta. Sehän selvitti ministeriaikanani kotouttamisen onnistumista, joten miksei rekryprosessien läpivalaisu voisi sopia sen tehtäväksi.
Ei kai siinä ole mitään järkeä, että kannustamme hakemaan työtä vain hakemisen vuoksi, täyttääksemme jonkin määrävelvoitteen? Tämä eilinen korostaa sitä, mistä olen puhunut ja mitä olen vaatinut jo vuosia- määrän sijasta panostaminen laatuun myös työpaikkailmoitusten ja - hakujen osalta.
Saa suorittaa.
Kommentit
Lähetä kommentti