Yhden päivän diktaattorina

 Jos miä oisin semmoin niiku diktaattori, niin

• päästäisin oikeasti työkyvyttömät eläkkeelle tai muulle etuudelle kuin työttömyysturvan, pois työnhakuvelvoitteen piiristä.
• käynnistäisin kuntien ns.sakkomaksumenettelyn uudistuksen- rankaisemisen sijasta kannustamiseen
• putsaisin työnhausta haamutyöpaikat pois, keskittyisin haettujen määrien mittaamisesta laadun mittaamiseen 

Miä veikkaan ihan pokkana, että tekemällä noi, vapautetaan kullanarvoisia resursseja, inhimillistetään ihmisten elämää ja säästetään rahaa ja/tai kohdennetaan se nykyistä järkevämmin. Et pitäis niiku kiinnostella.

 

Ja sitten heräsin. 

 

Okei,  työministeri Matias Marttinen on käynnistänyt selvityksen noista haamutyöpaikoista. Erittäin hyvä! Toivottavasti se selkiintyy pikaisesti , jos siis oletamme MOT- ohjelman osuneen oikeaan. Ei ole kenenkään etu pitää yllä järjestelmää, jossa haetaan hakemisen vuoksi ja jopa tyhjää. 

 

Mutta entäs sitten nämä kaksi muuta asiaa?

 

Olen moneen kertaan todennut ,  että kävin nykyisen hallituksen hallitusneuvotteluissa  puhumassa mm. teemasta ihminen hänelle oikean etuuden piiriin. Asiaa on selvitelty paljon, Tuija Oivon ja Raija Kerättären selvitys antaa hyvää pohjaa. 

 

Toki aina voi tehdä osalle eläketukipäätöksen, kuten Sipilän hallituksessa tehtiin- kahdesti. Mutta se ei poista itse ongelmaa. Tulisi tehdä suurempi muutos järjestelmiin .  Ei ole kenenkään etu se, tosiasiallisesti työkyvyttömiä velvoitetaan hakemaan töitä työttömyysetuuden vastineeksi.  

Näiden ihmisten paikka on muualla kuin työnhaussa. 

 

No sitten on vielä tämä kuntien ns.sakkomaksu. Se on aikansa lapsi. Se ei sovi tähän aikaan eikä etenkään tähän suhdanteeseen.  Ja kun työllisyyspalvelut on siirretty kuntien ja työllisyysalueiden vastuulle, rahoitusmalli muuttunut  yhä enemmän kuntia rankaisevaksi ja kun kunnilla on hyvin rajallinen määrä keinoja  puuttua pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen, ollaan kusessa. Yhtälö on ihan mahdoton. 

 

Laittaisinkin koko systeemin remonttiin ja kääntäisin ajattelun rankaisemisesta aitoon kannustamiseen. 

 

Nää kaksi jälkimmäistä asiaa ovat sellaisia,  että ne eivät ole edenneet eivätkä etene mihinkään koska a) ei ole haluttu eli ei ole poliittista tahtoa b) aina on keksitty jokin syy sille ettei noihin voi puuttua ja c) valtakysymykset estävät. Siellä missä on rahaa, on myös valtaa. 

 

Jollei näihin saada kunnon remontteja, jatkuu politiikan tekeminen näpertelytasolla ja ihmisten kiusaaminen jatkuu.

Onkin ihan oma kysymyksensä se, ketä tämä hyödyttää? 

 

Miten nuo sitten voisi saada etenemään? Saamalla ne seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan. Mikään muu ei noihin auta.Ottakaapa arvon puolueet vinkistä vaari ja ajakaa nämä oman puolueenne hallitusohjelman tavoitteisiin. Äänestäisin.