Vuoden 2025 alusta työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille, ja samalla kuntien rahoitusvastuu työttömyysetuuksista laajeni. Käytännössä kunnat maksavat osan työttömyysetuuksista, joita maksaa Kansaneläkelaitos.
Kunta maksaa työttömyystuesta sitä suuremman osan, mitä kauemmin työttömälle on maksettu työttömyystukea. Kunnan rahoitusvastuu alkaa sen jälkeen, kun työttömyystukea on maksettu kunnassa asuvalle työttömälle 100 päivän ajan.
Kuntakentällä puhutaan “sakkomaksuista” – vaikka juridisesti kyse on rahoitusvastuusta. Mitä pidempään työttömyys kestää, sitä suuremmaksi kustannus kunnalle kasvaa.
Olennainen kysymys on se onko malli oikeudenmukainen ja tarkoituksenmukainen tilanteessa, jossa työpaikkoja on vähän?
Mitä muuttui?
Aiemmassa mallissa kunta pystyi katkaisemaan työmarkkinatuen kuntaosuuden esimerkiksi silloin, kun henkilö osallistui:
- kuntouttavaan työtoimintaan
- työvoimakoulutukseen
- muuhun työllistymistä edistävään palveluun
Uudessa mallissa rahoitusvastuu ei katkea samalla logiikalla. Käytännössä selkein tapa vapautua kustannuksesta on se, että henkilö työllistyy.
Ja tämä muuttaa koko järjestelmän painopisteen.
Poliittinen jakolinja
Keskustelun ytimessä on kolme kysymystä:
1️⃣ Onko työttömyys rakenteellinen vai suhdanneluonteinen ongelma?
Jos työttömyys johtuu osaamisvajeesta → kovat kannustimet ovat jopa perusteltuja.
Jos työttömyys johtuu heikosta kysynnästä → kunnan rankaiseminen ei lisää työpaikkoja. Näinhän on nyt tilanne.
2️⃣ Kuka kantaa taloudellisen riskin?
Nykyjärjestelmä siirtää riskin kunnille.
Vaihtoehto olisi, että valtio kantaisi suuremman vastuun taantumassa.
3️⃣ Ovatko palvelut investointi vai kierrätyskeino?
Kritiikin mukaan palvelut eivät aina johda pysyvään työllistymiseen.
Toisaalta koulutus ja osaamisen vahvistaminen voivat olla juuri se, mitä taantumassa nimenomaisesti tarvitaan. Ja paino sanalla nimenomaisesti!
Argumentit palvelupohjaisen “irtikytkennän” puolesta
Heikossa suhdanteessa voisi olla erittäin perusteltua, että:
- Koulutus katkaisisi kunnan rahoitusvastuun.
- Työllistymistä edistävät palvelut toimisivat puskurina.
- Rahoitusmalli joustaisi suhdannetilanteen mukaan.
Argumentit nykyisen mallin puolesta
- Nykyinen malli perustuu ajatukseen:
- Raha seuraa vastuuta.
- Kunnilla on sekä valta että vastuu.
- Todellinen mittari on työllistyminen.
- Jos palvelu katkaisisi kustannuksen liian helposti, vaarana olisi, että syntyy hallinnollista “kierrätystä” ilman pysyvää vaikutusta.
Pitäisikö työllisyysmallin olla:
🔹 Kova kannustinmalli, jossa vain työllistyminen vapauttaa kustannuksesta?
🔹 Suhdannejoustava malli, jossa koulutus ja palvelut katkaisevat vastuun?
🔹 Hybridimalli, jossa valtio keventää kuntien vastuuta taantumassa?
Arvojen valinta
Kyse ei ole vain teknisestä rahoitusmallista.
Kyse on siitä, miten ymmärrämme työttömyyden:
Onko se yksilön ja paikallishallinnon vastuulla oleva ongelma?
Vai osa laajempaa taloudellista sykliä, jonka riskin valtio jakaa?
Kysymys on poliittinen – ja vastaus riippuu siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa.
Itse olen sitä mieltä, että ainakin tässä ja nyt, tällaisessa suhdanteessa, pitäisi tehdä pikainen irtikytkentä ainakin työvoimakoulutuksen ja ylipäätään osaamiseen panostamisen kohdalla. Eli suomeksi niihin osallistuminen vapauttaisi sakoista. Kuten aiemmin oli.
Toisekseen koko systeemiä tulisi miettiä aivan uudelta kantilta eli onko rankaisemisen logiikka kestävä tapa "kannustaa"? Vai olisiko ajattelu muutettava aidon kannustamisen suuntaan? Kyllä. Kannatankin professori Minna Kivipellon ajatusta: " Kunnat eivät maksaisi enää sakkoa valtiolle, vaan niiden osuus ohjattaisiin automaattisesti takaisin kunnalle korvamerkittynä työllisyyden ja osallisuuden edistämiseen, ehdottaa Kivipelto."
Jos ylipäätään olemme vuosia olleet sitä mieltä, että aivan liikaa työttömyyden hoidon kustannuksista syntyy passiivisista tuista, niin miksei tätä rahaa käytettäisi aktivoivaan tekemiseen? Miä vaan kysyn.
Kun tuo rahoitusmalli otettiin käyttöön, ei se yksin ole tuonut ongelmia. Ongelmia on tuonut sen ja tehtyjen lainsäädäntömuutosten kombinaatio. Esimerkiksi suojaosan poisto oli virhe, min miälest. Nyt sitä olisi todellakin tarvittu enemmän kuin aikoihin.
Mitä ihmettä tapahtui sille ajattelulle, jossa osa-aikainenkin työntekeminen katsottiin paremmaksi asiaksi kuin se ettei tee mitään? Lisäksi perustelu siitä, että ihmiset ottaisivat kokoaikaista työtä vastaan ei oikein kestä, koska jokainen näkee missä tilanteessa Suomi on. Mitä töitä ja mistä?
Tiedän olevani hieman naiivi, mutta se mitä me tarvitsisimme, työpaikkojen ohella, on paremmin ja ketterämmin suhdanteita huomioon ottavaa sääntelyä. Ei mulla muuta, tällä kertaa.
Kommentit
Lähetä kommentti