Analyysin analyysiä

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreet analyysi nostaa esiin, että jopa 57 % työttömistä luokitellaan rakennetyöttömiksi, eli heidän työllistymisensä ei onnistu pelkästään talouskasvun tai työpaikkojen lisäämisen kautta. EVAn mukaan työllistymistodennäköisyyttä heikentävät erityisesti pitkä työttömyys, tutkinnon puute ja ikä. [yle.fi] [yle.fi], [demokraatti.fi]

Linkki analyysiin : https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2026/03/eva-analyysi-no-162.pdf

Nämä havainnot pitävät paikkansa – mutta kuva on mielestäni vajaa.

1. EVA puhuu työvoiman ”etääntymisestä”, mutta ei siitä, että osa ei ole lainkaan työkykyinen

EVAn analyysi rakentuu oletukselle, että kaikki tilastoissa työttömiksi kirjatut ovat työkykyisiä ja näin ollen työllistettävissä ”oikeilla toimilla”.

Todellisuudessa merkittävä osa pitkäaikaistyöttömistä kuuluu ryhmään, joka:

• ei täytä työmarkkinaedellytyksiä
• ei ole kunnolla työkykyarvion piirissä
• roikkuu työttömyysetuudella, koska muuta sopivaa etuutta ei ole haettu tai myönnetty

Tämä näkökulma ei näy EVAn analyysissä lainkaan.

Keskustelupalstoilla ja ruohonjuuritason kokemuksissa nousee toistuvasti esiin, että työttömyysturva on väärä etuus ihmisille, joiden työkyky on selvästi heikentynyt esimerkiksi sairauden, toimintakyvyn alenemisen tai päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi. [keskustelu...suomi24.fi]

On yhteiskunnallisesti merkittävä ero sillä, puhummeko:

• koulutettavissa olevasta työvoimasta vai
• henkilöistä, joiden ensisijainen tarve on terveyden, toimintakyvyn tai kuntoutuksen tuki.

EVA niputtaa nämä samaan kategoriaan.

2. ”Vaikeasti työllistettävän” ryhmää ei voi korjata yksin koulutus- ja kannustein

EVA esittää keinoiksi mm. opintotilejä, kevytoppisopimuksia ja pikakoulutuksia. [y-lehti.fi]

Nämä ovat hyviä ratkaisuja niille, jotka:

• ovat terveitä
• kykenevät opiskelemaan
• voivat tarttua työhön heti kun sitä on

Mutta jos tilastoissa on tuhansia ihmisiä, joiden toimintakyky ei mahdollista työhön osallistumista tai opiskelua lainkaan, koulutusmallit eivät ratkaise ongelmaa – eivätkä ole tarkoituksenmukaisia.

3. Väärällä etuudella oleminen vääristää sekä mittareita että politiikkaa

Kun työkyvyttömiä ihmisiä pidetään ”työttöminä”, seuraa kolme ongelmaa:

1. Työttömien määrä näyttää suuremmalta kuin todellinen työkykyisten määrä.
2. Työllisyyspalvelut kuormittuvat asiakkailla, joita järjestelmä ei ole suunniteltu auttamaan.
3. Päätöksenteko jää irralliseksi todellisuudesta, kun tilastot eivät erottele, ketkä ovat työkykyisiä ja ketkä ovat työkyvyttömien etuuksien ulkopuolella.

Tämä ohjaa myös rahoitusta vääriin paikkoihin: panostamme aktivointiin, jossa ei ole järkeä, kun pitäisi panostaa kuntoutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja etuusohjauksen uudistamiseen.

4. Oikea ratkaisu vaatii työkyvyn arvioinnin ottamista keskustelun keskiöön

Rakennetyöttömyyden purku ei koskaan onnistu, jos työmarkkinoilta odotetaan ratkaisuja ihmisiin, joiden ensisijainen tarve ei ole työ, vaan hoito tai kuntoutus.

Siksi keskusteluun on tuotava mukaan:

• työkyvyn systemaattinen arviointi
• etuusohjausten selkeyttäminen
• terveydenhuollon ja työllisyyspalvelujen yhteistyö
• siirtymien turvallisuus eläkkeen, kuntoutuksen ja työttömyysturvan välillä

Vasta kun oikeat ihmiset ovat oikeilla etuuksilla, voidaan puhua ”vaikeasti työllistettävien” todellisesta koosta – ja kohdistaa toimet oikein.

EVAn analyysi ei siis huomioi, että:

• rakennetyöttömyyden ryhmä sisältää tuhansia työkyvyttömiä ihmisiä, jotka eivät kuulu työttömyysturvan piiriin
• oikean etuuden puuttuminen on yhtä merkittävä rakennetekijä kuin osaamisen puute
• koulutusuudistukset eivät auta, jos ongelma on terveydessä, ei osaamisessa 

Siksi EVAn käyttämä luokitus ei ole neutraali tilastototuus, vaan enemmänkin poliittinen valinta siitä, mitä halutaan nähdä.

Annan kuitenkin EVAn analyysille myös tunnustusta siitä ,  että se huomioi suhdanteet ja te- palveluiden rahoituksen ongelmat. Siksikin vaikkapa sakkomaksut ovat erittäin epäreilu tapa "kannustaa" kuntia. 

Totta kai myös EVAnkin esittämällä kuntoutuksella voi saada pitkäaikaistyöttömiä takaisin työelämään, mutta kuten tuossa edellä toin esille, vaatii se myös sen myöntämisen ettei monesta ole enää työmarkkinoille.