Siksi suojaosa

Keskustelussa työttömyysturvan suojaosan palauttamisesta esitetään usein väite, että nyt ei ole oikea aika, koska talouskasvu on alkamassa. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalta loogiselta: jos kasvu käynnistyy, tukia ei tarvitse lisätä. Tarkempi taloudellinen tarkastelu johtaa kuitenkin päinvastaiseen johtopäätökseen. Min miälest.

Suojaosa tarkoittaa käytännössä siis sitä, että työtön voi ansaita tietyn määrän tuloja ilman, että työttömyysturva pienenee heti. Se on ennen kaikkea työn vastaanottamisen kannustin, ei pelkkä sosiaalietuus. Tämä näkökulma on ratkaiseva, kun arvioidaan ajoitusta.

Kasvun alku syntyy usein pienistä töistä

Talouden elpyessä työpaikat eivät synny kerralla kokoaikaisina vakituisina työsuhteina. Ensimmäisenä lisääntyvät sijaisuudet, osa-aikatyö ja lyhytaikaiset työt. Yritykset testaavat kysyntää ja varovaisesti lisäävät työvoimaa.
Jos työn vastaanottaminen pienentää tukia lähes euro eurosta, syntyy tilanne, jossa työn tekeminen ei aina kannata. Tämä ei ole kenenkään etu — ei työntekijän, työnantajan eikä julkisen talouden.
Suojaosa madaltaa kynnystä tarttua ensimmäiseen työtilaisuuteen. Se on usein se ratkaiseva askel takaisin työmarkkinoille.

Työn kannustaminen on halvempaa kuin työttömyys

Taloudellisessa keskustelussa keskitytään helposti suojaosan kustannuksiin. Harvemmin muistetaan, että työttömyys se vasta  onkin julkiselle taloudelle kallista. Jokainen työpäivä vähentää tukimenoja ja lisää verotuloja.
Kun ihminen tekee edes osa-aikatyötä:

• työttömyysetuuden tarve pienenee
• verotulot kasvavat
• yhteys työmarkkinoihin säilyy
• siirtyminen kokoaikatyöhön nopeutuu

Siksi suojaosa ei ole pelkkä menoerä, vaan investointi työllisyyteen.

Kulutusvaikutus tukee kasvua
Pienituloiset käyttävät lisätulonsa lähes kokonaan arjen kulutukseen: ruokaan, asumiseen ja palveluihin. Tämä raha kiertää nopeasti paikallistaloudessa ja tukee yritysten kysyntää.
Kasvun alkuvaiheessa juuri kysyntä on usein se tekijä, joka ratkaisee, uskaltavatko yritykset palkata lisää työntekijöitä.
Suojaosa toimii siis kahteen suuntaan:
se lisää työn tarjontaa ja vahvistaa kysyntää.

Ajoitus ratkaisee

Jos suojaosa palautetaan vasta silloin, kun talous kasvaa jo vahvasti ja työllisyys on korkealla, sen vaikutus jää pienemmäksi. Sen sijaan kasvun kynnyksellä vaikutus on suurin, koska silloin pienikin kannustin voi ratkaista, syntyykö uusi työpaikka vai ei.
Talouspolitiikassa tärkeintä ei ole vain se, mitä tehdään — vaan milloin tehdään. Tällee sohvaekonomin mielest.

Johtopäätös

Väite, että suojaosaa ei kannata palauttaa kasvun alkaessa, perustuu väärään ajoituslogiikkaan. Todellisuudessa juuri kasvun alkuvaiheessa tarvitaan toimia, jotka helpottavat työn vastaanottamista ja vahvistavat kysyntää.
Suojaosan palauttaminen ei ole pelkkää sosiaalipolitiikkaa.
Se on käytännöllistä kasvupolitiikkaa. Ja se on myös inhimillistä politiikkaa.

Keskustelussa suojaosan palauttamisessa tai sen palauttamatta jättämisessä tiivistyy juuri se suomalaisen työvoimapolitiikan keskeinen ongelma- ideologinen riitely siitä mikä on oikea tapa hoitaa työttömyyttä. Voisiko olla niin, että tiukkaan juntatut ideologiat ovatkin yksi juurisyy ongelmille? Miä vaan kysyn.

Itse en, kuten olen todella moneen kertaan tuonut esille, lähesty näitä kysymyksiä joko-tai- kysymyksinä vaan sekä-että. Hyviä ja toimivia ideoita on sekä vasemmalla että oikealla laidalla- ja keskellä(että tulee koko poliittinen kenttä huomioiduksi).😉