Aika ajoin julkisessa keskustelussa elää sitkeä uskomus, että kaikki ongelmat ratkeaisivat, jos vain palattaisiin johonkin menneeseen aikaan. Aikaan, jolloin Suomi ei ollut EU:ssa, bensiini maksoi vähän, väkeä riitti joka kylään ja Kouvolan seudulla oli vielä kuusi itsenäistä kuntaa eikä yksi kaupunki.
Joskus keskustelua kuunnellessa tulee tunne, että vaihtoehtoisessa todellisuudessa rakennemuutos olisi kiertänyt Kymenlaakson kaukaa. Paperitehtaat olisivat jatkaneet entisellään, työpaikat lisääntyneet vuosi vuodelta ja nuoret jääneet kotiseudulleen. Muuttotappio olisi muuttunut muuttovoitoksi pelkästään sillä, että kuntarajoja ei olisi koskaan muutettu.
Tässä samassa todellisuudessa jokainen entinen kunta olisi tietenkin säilyttänyt kaikki palvelunsa. Jokaisella alueella olisi oma uimahalli, jäähalli, kirjasto, terveyskeskus ja virasto. Käyttäjämäärillä tai kustannuksilla ei olisi merkitystä, sillä rahat ilmestyisivät budjettiin ilmeisesti yhtä varmasti kuin kevät lumien jälkeen.
Verotulojen väheneminenkään ei aiheuttaisi ongelmia. Kun työikäisten määrä laskee ja huoltosuhde heikkenee, oikea ratkaisu on ilmeisesti vain päättää, ettei sillä ole väliä. Talouden lainalaisuudet ovat tunnetusti enemmän suosituksia kuin todellisia rajoitteita.
EU:n ulkopuolella puolestaan eläisimme taloudellisessa lintukodossa. Vienti vetäisi paremmin, investointeja tulvisi maahan ja maailmanmarkkinat kohtelisivat Suomea erityisen hellästi. Syytä tähän ei ehkä osattaisi tarkasti selittää, mutta tärkeintä olisi tunne siitä, että ennen oli paremmin.
Joskus tuntuu, että peräpeiliä katsotaan niin intensiivisesti, että etutuulilasi unohtuu kokonaan. Menneisyydessä on paljon hyvää, mutta yksikään kunta, kaupunki tai valtio ei menesty sillä, että kaikki pyritään säilyttämään muuttumattomana. Maailma muuttuu riippumatta siitä, pidämmekö siitä vai emme.
Totta kai on helppoa sanoa, että mitään ei olisi saanut lakkauttaa, yhdistää tai uudistaa. Vaikeampaa on kertoa, miten kaikki olisi rahoitettu tilanteessa, jossa väestö vähenee, ikääntyy ja verotulot pienenevät.
Mutta ehkä vastaus onkin yksinkertainen. Jos vain muistellaan riittävän pitkään, rakennemuutos peruuntuu, väki palaa takaisin, tehtaat käynnistyvät uudelleen ja kuntatalous tasapainottuu itsestään.
Ainakin peräpeilistä katsottuna tie näyttää aina suoralta.
Ja hei! Äänestin aikanaan EI Euroopan unioniin liittymisestä ja en myöskään kannattanut uuden Kouvolan kaupungin perustamista. Mut ne päätökset on tehty aikaa sitten. Voidaan olla toki pettyneitä mutta vaihtoehtoja taitaa kuitenkin olla vähän. Realiteetit muistaen.
Kommentit
Lähetä kommentti