Suomen julkisessa keskustelussa on viime vuosina korostettu yhtä viestiä ylitse muiden: rahaa ei ole. Paitsi että olihan tässä jonkin aikaa tilanne että "rahaa on..." Takaisin aiheeseen. Valtiontalous velkaantuu, menoja on leikattava ja jokaisen hallinnonalan on osallistuttava säästötalkoisiin.
Samalla kuitenkin eteenpäin viedään miljardiluokan hankkeita, joiden taloudellinen kannattavuus on vähintäänkin kiistanalainen. Turun tunnin junan kaltaiset ratahankkeet ja Helsinki Gardenin kaltaiset suuret kaupunkikehityshankkeet ovat tästä esimerkkejä.
Kysymys kuuluukin: jos julkinen talous on todella niin tiukoilla kuin meille kerrotaan, miksi varaa löytyy hankkeisiin, joiden taloudellisista hyödyistä ei ole yksimielisyyttä?
Hyötyjä vai toiveita?
Suurhankkeita perustellaan lähes aina tulevaisuuden hyödyillä. Matka-ajat lyhenevät, työssäkäyntialueet kasvavat, investoinnit lisääntyvät ja uusia työpaikkoja syntyy.
Kuulostaa hyvältä.
Ongelmana on kuitenkin se, että suuri osa hyödyistä perustuu oletuksiin. Kukaan ei tiedä varmasti, kuinka moni muuttaa käyttäytymistään uuden radan vuoksi tai kuinka paljon yritykset tekevät investointeja juuri jonkin hankkeen seurauksena.
Mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsotaan, sitä enemmän laskelmat muuttuvat arvioiksi.
Erityisen mielenkiintoista on se, että monissa hankkeissa puhutaan kannattavuudesta, vaikka kyse ei ole varsinaisesti rahavirrasta. Esimerkiksi matka-ajan säästö muutetaan laskennallisesti euroiksi. Tämä voi tehdä hankkeesta yhteiskuntataloudellisesti kannattavan paperilla, vaikka se ei koskaan tuottaisi vastaavaa määrää tuloja veronmaksajille.
Säästöt koskevat aina jotakuta muuta
Suomalaisille on viime vuosina kerrottu, että talouden realiteetit pakottavat vaikeisiin päätöksiin. Kuntien palveluita tarkastellaan kriittisesti, valtion menoja leikataan ja hyvinvointialueet etsivät säästökohteita.
Perustelu on tuttu: rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Siksi moni kansalainen kokee epäjohdonmukaiseksi- ja epäreiluksi sen, että samaan aikaan poliittinen järjestelmä löytää resursseja hankkeisiin, joiden hyödyt realisoituvat ehkä vuosikymmenten päästä, jos silloinkaan.
Kysymys ei ole vain euroista vaan luottamuksesta.
Jos kansalaisilta vaaditaan talouskuria, heidän on voitava luottaa siihen, että samaa kurinalaisuutta sovelletaan myös poliittisesti houkutteleviin investointihankkeisiin.
Suurhankkeiden politiikka
Todellisuudessa suurhankkeet eivät ole pelkästään taloudellisia päätöksiä.
Ne ovat myös aluepolitiikkaa, kaupunkipolitiikkaa ja vallankäyttöä.
Jokaisella hankkeella on omat kannattajansa, omat edunvalvojansa ja omat poliittiset tukijansa. Kun hanke on riittävän suuri, sen ympärille muodostuu verkosto, joka löytää aina syitä jatkaa valmistelua ja etsiä uusia rahoitusmalleja.
Harvemmin kuullaan yhtä innokasta keskustelua siitä, mitä muuta samalla rahalla voitaisiin tehdä.
Voisiko miljardiluokan investointi tuottaa enemmän hyötyä koulutukseen, tutkimukseen, tieverkkoon, digitaaliseen infrastruktuuriin tai kuntien elinvoiman vahvistamiseen?
Tämä vaihtoehtoiskustannus jää usein liian vähälle huomiolle.
Johdonmukaisuutta tarvitaan
En väitä, että kaikki suuret hankkeet ovat huonoja. En myöskään väitä, ettei Suomeen pidä investoida.
Päinvastoin.
Suomen suurin ongelma on velkaantuminen. Paitsi silloin, kun halutaan rahoittaa jotain tärkeäksi katsottua. Silloin velka ei olekaan ongelma vaan itse investointi. Näin kätevästi ongelma näyttää riippuvan enemmän käyttökohteesta kuin velan määrästä.
Pahin vaihtoehto on nykyinen kaksoisviesti.
Yhtäältä kerrotaan, että rahaa ei ole ja säästöt ovat aivan välttämättömiä. Toisaalta miljardiluokan hankkeita perustellaan uskomalla niiden tuomiin tulevaisuuden hyötyihin. Dynaamisista vaikutuksista nyt puhumattakaan.
Kansalaisen näkökulmasta tämä näyttää helposti siltä, että talouskuri koskee arjen palveluita, mutta investointiusko alkaa aina, kun kyseessä on riittävän suuri ja poliittisesti näkyvä hanke.
Siksi keskustelun pitäisi keskittyä vähemmän suurten visioiden myyntiin ja enemmän yhteen yksinkertaiseen kysymykseen:
Jos rahat ovat todella vähissä, miksi juuri tämä hanke on tärkeämpi kuin kaikki ne kohteet, joista samaan aikaan säästetään?
Kommentit
Lähetä kommentti