Samaa ja erilaista

Eilen työministeri Haatainen piti tiedotustilaisuuden ns.Pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista. Esittelyaineisto löytyy tästä. Tuon lisäksi laitan tähän kysymyksiä ja vastauksia-linkin.

Löydät hallituksen esitysluonnoksen tästä linkistä 

Se palaute joka minulle on kunnista tullut, niin resurssien riittävyyttä epäillään vahvasti. Sitä epäillään vaikka Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin myötä on tulossa budjetista 70 miljoonaa euroa.

Toisekseen mallin kaavamaisuutta on pidetty ongelmana. Jos ja kun työllisyyden kuntakokeilujen alkuperäinen ajatus oli se, että rakennetaan jokaiselle alueelle juuri sinne sopiva malli ja ekosysteemi, niin nyt tämän päälle tuleekin kaavamainen lakikehikko, joka määrittelee miten pitäisi toimia. 

Kaikki haastatellaan oli tarvetta tai ei. Eikö noita resursseja kannattaisi kohdentaa enemmän apua ja tukea tarvitseville? Sitä moni kysyy. 

Sen suhdetta pohjoismaisen mallin sisällään pitämään yksilöllisen palvelun ideaan ihmetellään kovasti. Eikö tässä olekaan kyse yksilöllisestä palvelusta vaan  Malli Cajander eli "sama hattu kaikkien päähän"?  Uskonpa että nämä asiat nousevat esille asian valiokuntakäsittelyssä.

Olen, sattuneesta syystä, kommentoinut todella paljon tätä nyt annettua esitystä edeltänyttä aktiivimallia sekä sen perään suunniteltua omatoimista työnhaun mallia, joka nimettiin heti aktiivimalli 2:ksi. Ja kun se siksi nimettiin, se oli tuomittu surkeaksi ja siten epäonnistumaan, jo ennen kuin se oli annettu eduskuntaan. Se jäin antamatta, mutta eihän sitä haudattu. Marinin hallitus kaivoi sen uudestaan esille.

Jokainen voi halutessaan vertailla tätä Pohjoismaista työnhaun mallia ja omatoimista työnhaun mallia keskenään. 

Itse näen niissä paljon yhtäläisyyksiä. Mutta toki myös eroja. Kirjoitin Pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista taannoin.  Otan tuossa kantaa  myös siihen miten malliin liitetyt lisäresurssit mahtavat riittää. 

Olennainen ero näiden eri mallien välillä on jo siinä, että alunperin Sipilän hallitus erotti aktiivimallin ja omatoimisen työnhaun mallin toisistaan aikomuksenaan antaa esitykset erillisinä. Syy sille oli se, että esitys yhtenä pakettina olisi ollut todella monimutkainen. Liian monimutkainen ja -tulkintainen. Mitä lakia olisi kehenkin sovellettu? Eli näiden kahden asian suhde toisiinsa oli vaikeata mieltää.

Niinpä, aktiivimalli annettiin ensin. No sen historiaa en tässä ryhdy enempää kertaamaan, mutta totean että sitä valmisteltiin  tässä kolmikantaisessa työryhmässä. Sieltä voi käydä lukemassa. Mutta näin tuon kolmikantaisen työryhmän perustamisesta päätettiin: 

"Hallitus asetti budjettiriihessä 2016 kolmikantaisen työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus työllisyyden lisäämiseksi vähintään 10 000 henkilöllä. Työryhmä laati ehdotuksen aktiivimallista, jonka taakse työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajat eivät kuitenkaan lopulta voineet asettua.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt käsittelivät 5.10.2016 aktiivimallia osana laajempaa kokonaisuutta. Käsittelyn perusteella hallitus päätti 10 kohdan kokonaisuudestaLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä, jonka osana aktiivimalli on. Tämä kokonaisuus sisältää monia työmarkkinajärjestöille tärkeitä asioita."(Lainaus Martti Hetemäen kolumnista 10.1 2018)

Miksi tuo aktiivimalli sitten tuli keinovalikoimaan? 

Suurin syy sille oli se, että Suomen tilanne oli talouden ja työllisyyden osalta perin surkeassa jamassa. Työllisyysaste oli SIpilän hallituksen aloittaessa muistaakseni alle 68%. Hallitus oli hallitusneuvotteluissa ja -ohjelmassaan sopinut, että asetamme kivikovan tavoitteen: nostaa työllisyysaste 72%:iin. Siihen ei uskonut juuri kukaan. 

Tuo tavoite taas tarkoitti sitä, että kaikki kivet ja kannot on käännettävä sellaisten toimien löytämiseksi jolla on positiivista vaikutusta sekä työllisyyteen ja että nuo toimet samalla  vahvistavat julkista taloutta. 

Niinpä TEM:ssä tuotiin pöydälle kaikki mahdolliset ja mahdottomat esitykset ja ideat. Pyysimme virkamiehiltä "bruttona" tavaraa pöydälle oli kyse sitten vaikka kuinka vaikeasta ja herkästäkin keinosta. Oli sitten poliitikkojen vastuulla suorittaa karsintaa. 

Kun tuo aktiivimalli minulle esiteltiin, niin VM kertoi arvionsa sen työllisyysvaikutuksista. Se haarukka oli muistini mukaan 6000- 12000. Eli merkittävä kokonaisuus. Se hyväksyttiin tuon vuoksi eli arvioitujen, merkittävien työllisyysvaikutuksien vuoksi. Sittemmin ei muuten mikään taho suostunut aktiivimallin työllisyysvaikutuksia arvioimaan. Kuha totean...

Kyllä, olen aiemminkin kertonut miten suhtauduin malliin alusta asti. Sen kaavamaisuus ja siitä rankaiseminen ettei ihminen työllisty oli asia jota nostin esille heti epäoikeudenmukaisena. Mutta eihän sitä korjattu. Se jäi olemaan ja se oli minulta se virhe jota olen katunut. Käsi ylös!

Ja tässä on Pohjoismaisen työnhaun mallin ja aktiivimallin suurin ero. Nyt ei rangaista siitä, että ihminen ei työllisty, nyt rangaistaan siitä ettei ole aktiivinen työnhakija. Niin sen pitääkin olla. 

Toki sanktiojärjestelmä on koko lailla sama kuin mitä me suunnittelimme omatoimiseen työnhaun malliin. Ja samaa on myös siinä, että kuinka montaa työpaikkaa pitäisi hakea, eli 0-4. Meillä ajatuksena oli ottaa huomioon asiakkaan ja/tai alueen tilanne. Niin se lukee nytkin Marinin hallituksen esityksessä, mutta melkoisen tiukat kriteerit hakuvelvoitteelle sen sisällä on..14 miljoonaa hakemusta. Huh huh!

Me, siis hallitus, yritti tarjota ja tarjosikin porkkanaa aktiivimallin ohessa. Tuossa ylempänä on linkki ns.kymppilistaan, joka sisälsi paljon hyviäkin asioita palkansaajille(mm. Lex Lindström kahteen kertaan toteutettuna). Mutta aktiivimalli oli sellainen myrkkypilleri, ettei mikään sitä huutoa vaimentanut. Ei siinä kiitosta kuulunut. Sain muuten viisi kiitosviestiä eläketukipäätöksestä. Viisi. 

Kiukkuista palautetta en jaksanut edes laskea...

Lopuksi totean, ettei mikään yksittäinen keino tai temppu ratkaise Suomen työllisyyshaasteita ja talouden ongelmia. Monen tekijän tulee onnistua ja niiden yhteisvaikutuksesta voimme päästä pohjoismaiselle työllisyyden tasolle.

Kaikkein vaikeimmat keinot ovat rakenteellisia.. Niihin puuttuminen tulee olemaan kivuliasta ja vaikeaa. Silti, koska elämme eurossa, emme voi vältellä loputtomiin niistä puhumista. 

Tarkoitan tietysti sitä mitä teemme yleissitovuudelle, paikalliselle sopimiselle ja sopimusyhteiskunnalle. Noissa muhii paljon jännitteitä ja jos kiky-sopimus aiheutti aikanaan toritapahtumia, niin mitä mahtaa käydä kun siirrytään fundamentteihin? 

Pitäisikö siis tehdä sitä mitä suomalaiset parhaimmillaan osaavat? Neuvotella. Ajoissa.