Työperäisen maahanmuuton kehäpäätelmä

On erinomaisen tärkeä ja hyvä asia, että yhdestä suuresta teemasta keskustellaan. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että ainakin yritetään keskustella.

Totean, että kannatan työperäistä maahanmuuttoa. Mutta en millaista tahansa. Ottaisin mallia Kanadasta, jossa on jo vuosia ollut käytössä pisteytysjärjestelmä. Kun ministerinä vierailin siellä, he kertoivat aivan kärkeen johtavan ajatuksensa olevan sen, että "otamme ihmisiä jotka hyödyttävät Kanadaa".

Miksei Suomessa voitaisi olla tällä tavoin itsekkäitä? Itse kannatan nimenomaisesti jotakin tämän suuntaista ajattelua pääsäännöksi. Puhun siis nyt työperäisestä maahanmuutosta. Ja uskon, että tarvitsemme tänne lisää työntekijöitä. Mutta en summamutikalla ilmoittamalla joku luku joka PITÄÄ tuoda Suomeen vaan suunnitellen. Mihin tarvitaan, millaista osaamista ja kuinka paljon faktisesti. 

Tätä on hyvä pysähtyä pohtimaan hetki. 

Miksi moni haluaa ja suorastaan vaatii Suomeen kymmeniä, jopa satoja tuhansia ihmisiä lisää nimenomaan työperäisyyden perusteella. 

On ihan totta se, että meillä on kohtaanto-ongelma ja pulaa osaajista. 

Suomessa on käytössä yleissitova työehtosopimusjärjestelmä. Ja totta kai meillä on lait, jotka säätelevät työn tekemisen ehtoja. Ja vaikka henkilölle maksettaisiin TES:n mukaista palkkaa, ei se monessa työssä riitä elämiseen vaan tarvitaan tueksi tulonsiirtoja. Voisi siis jopa sanoa, että tehdään kyllä töitä, mutta palkka tarvitsee tuekseen veronmaksajien tukea. Reilua? Vai silkkaa realismia joka on vain hyväksyttävä?

Ja sivuhuomautuksena totean sen, että on myös tahoja joiden mielestä yleissitovuudesta tulisi luopua kokonaan. Mitä he esittävät tilalle? Minimipalkkaako? Alle TES-minimin? Niinpä. 

Ja nimenomaan näille matalapalkka-aloille tarvitaan lisää työntekijöitä. Vaikka kaikki työnantajat noudattavaisivat sopimuksia ja palkkauksen ehtoja, se ei silti riitä säälliseen elämiseen. Ymmärrän toki sen, että palkanmaksukyky liittyy olennaisesti työntekijän tuomaan lisäarvoon työnantajalle. Eli kysymys on varsin moniulotteinen ja vaikea.

On kuitenkin syytä kysyä, että kun moni näistä työpaikoista ei houkuttele kantasuomalaisia, niin onko se sitten ratkaisu, että "tarjoamme" niitä töitä muualta tuleville? Oletammeko että tämä matalapalkkatyö on siis jokin houkutin? Ja onko se eettisesti kestävää ajattelua- "tehköön he matalapalkkatyöt, me hoidamme muut työt". Ihminen siis tekisi töitä ja saisi lisäksi tulonsiirtoja, jotta tulisi toimeen. Mitä tämä tarkoittaa huoltosuhteelle? 

Tosi usein vaaditaan, että ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua. Usein samat vaatijat eivät esitä lainkaan panostuksia valvontaan saatikka sanktioihin. Toki poikkeuksiakin on. Kokoomuksen Arto Satonen ja Ville Kaunisto ovat esittäneet panostuksia myös valvontaan. 

Herää kuitenkin kysymys, että miksi harmaan talouden ja ihmisten hyväksikäytön mahdollisuutta ei tunnuta otettavan aina tosissaan? Ruotsin virheitä ei pidä toistaa. Siellä nimittäin luovuttiin tarveharkinnasta vedoten työvoimapulaan ja hups!, Ihmiset menivätkin aivan toisille aloille kuin niille väitetyille työvoimapula-aloille. Ja ongelmia työehtojen valvonnassa tuli tämän kautta. 

Kotouttaminen- sanaa käytetään kun puhutaan maahanmuuttajien työllistymisestä ja sopeutumisesta yhteiskuntaamme. On kuitenkin fakta se, ettei siinä ole onnistuttu.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta laati varsin erinomaisen mietinnön Kotouttamisen toimivuudesta vuonna 2019. Tuo mietintö keskittyi erityisesti työllistymisen edistämisen näkökulmaan. Mainittakoon vielä sekin, että mietintö oli yksimielinen. Alla sekä PS:n että Vihreiden edustajien nimet. 

Tuossa mietinnössä tuodaan myös esille tukiriippuvuuden välttämisen tärkeys. Lainaus mietinnöstä: "Valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan sosiaaliturvan kannustinloukut ovat erityisesti vähävaraisten maahanmuuttajien työllistymisen este."

Lisäksi: "Pitkäkestoinen kotoutumiskoulutus ja sen ajalta saatava kulukorvaus kannustavat vähävaraisia maahanmuuttajia sosiaaliturvan varassa pysymiseen työn vastaanottamisen sijasta."

En sotke tässä nyt tarkoituksellisesti työperäistä maahanmuuttoa ja humanitaarista maahanmuuttoa keskenään. Tuon esille kotouttamispolitiikkamme ongelmia.

Ja koska nämä ongelmat on, ainakin osin tunnistettu, on niitä pyrittävä korjaamaan. Tuo mietintö antaa tähän varsin hyvän pohjan.

Onko Suomi sitten jotenkin erinomaisen houkutteleva maa tehdä työtä? En usko, että näin on ainakaan matalapalkka-aloilla. Toistan kysymykseni:  Miksi ihminen tulisi Suomeen tekemään töitä palkalla, jolla ei elä ja samalla myös riippuvaiseksi erilaisista tulonsiirroista? Miten tämä voi olla houkuttelevaa? 

Ymmärrän toki, jos ihmisellä ei ole kerta kaikkiaan mitään, niin sosiaaliturva voi olla joillekin houkutin. Kuten tuo TrV:n mietintökin toteaa: "Suomessa tukien varassa eläminen tuottaa monelle maahanmuuttajalle paremman elintason kuin lähtömaassa."  Siinäpä se onkin yksi keskeinen ongelma, jonka siis eduskunnan valiokunta nostaa esille. 

Hyvin palkatut asiantuntijatehtävät ovat ehkä poikkeus, koska meillä on vahvuuksia kuten toimiva infra, yhteiskuntarauha ja toimivat palvelut. Veroja saa toki maksella.

Jos on sitä mieltä, että me emme tule pärjäämään omalla työvoimareservillämme, niin silloin myöntää tarpeen työperäiselle maahanmuutolle. Minä myönnän tämän tarpeen. Minulle tämä ei ole ideologinen kysymys vaan lähestyn tätä mielestäni realismin kautta.

Jos on sitä mieltä, niin meidän tulee olla oikealla tavalla houkutteleva maa. Siis niin, että tänne muutetaan säällisen työn perässä, josta seuraa toivottavasti sellainen palkka, jolla tulee toimeen.

Jos on sitä mieltä, että sosiaaliturvan varaan ei saa jäädä, on työn vastaanottaminen vaihtoehto. 

Silloin palaamme tuohon lähtöasetelmaan. Ja kysymykseen siitä, onko kuitenkin parempi vaihtoehto se, että ihminen on töissä, saa palkkaa(TES), mutta tarvitsee lisäksi tukia vai että hän on kokonaan sosiaaliturvan varassa?

Olen tullut kaiken tämän pohtimisen jälkeen siihen tulokseen, että 

1) tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa

2) se ei kuitenkaan voi täysin rajoittamatonta ja/tai etujemme vastaista vaan ennen kaikkea ja pääasiassa meitä hyödyttävää

3) osan kohdalla lienee pakko hyväksyä se realiteetti, että palkan lisäksi tarvitaan tulonsiirtoja (vaikka en siitä pidäkään)

4) edellä kerrottu ei saa olla pysyvä olotila, että ihminen jää siis pienelle palkalle ja tulonsiirroille, polkua eteenpäin on kehitettävä mm. koulutuksen avulla, jotta mahdollisuus parempaan on olemassa.

5) Suomeen on kehitettävä jonkinlainen pisteytysjärjestelmä, joka ottaa huomioon aidon työvoimatarpeen, osaamisen ja  myös kielitaidon sekä halun olla osa, arvostaa ja tuntea, suomalaisia toimintatapoja, arvoja ja sääntöjä.

6) jos vaadimme tätä kaikkea, on syytä muistaa toinen puoli asiasta. Järjestelmämme tulee myös kannustaa ja palkita onnistumisista. Lupien kanssa pitää olla paljon nopeampi ja ketterämpi.

Totean vielä lopuksi sen, että meiltä puuttuu tästä asiasta yhteinen näkemys. Muistutan edelleen ja uudestaan tuosta eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnöstä. Sen pohjalta saatiin siis aikaiseksi yksimielinen mietintö. Se tarkoittaa sitä, että puolueet ja eduskunta hyväksyivät asiakirjan yksimielisesti. 

Olisi perin kummallista se, että siitä sanouduttaisiin joltakin taholta irti. Sen pohjalta pitää mielestäni käynnistää perinpohjainen keskustelu siitä, millaista työperäistä maahanmuuttoa Suomi tarvitsee.

Ei kai mikään puolue ole sitä mieltä, että sitä ei tarvita lainkaan? Vai onko? Kun katsoo vähänkin vaikkapa Tilastokeskuksen lukuja ja ennusteita, niin meillä on edessämme valtava haaste pitää yllä hyvinvointivaltiomme.

Ei. Minä en ole sitä mieltä, että työperäinen maahanmuutto meidät pelastaa. En ole niin lapsellinen. Mutta en ole myöskään niin minkään ideologian sokaisema, etten näe että se on yksi ratkaisun osa sille, että meillä on tulevaisuudessakin työssäkäyviä veronmaksajia. 

Kirjoitin edellisen blogini juuri huolesta liittyen huoltosuhteeseen. On toki eri keskustelu se, jos joku näkee meidän tiemme olevan näivettymisen tien. Mielestäni Suomen vertaaminen yli 100 miljoonan asukkaan Japaniin ei oikein kestä. Meitä on niin vähän, että me tarvitsemme ihan omat ratkaisumme.

Summa summarum. Olen siis työperäisen, hallitun ja sopivan itsekkään maahanmuuton kannattaja. 

Pelisäännöt pitää kuitenkin olla, systeemin pitää olla avoin, panostukset valvontaan, rikkeistä tuntuvat sanktiot ja koulutuksen erilaisten vaihtoehtojen entistä parempi hyödyntäminen(mm. oppisopimus) keinoina pitää homma hanskassa. 

Kun vastuu työllisyyden hoidosta siirtyy jatkossa kunnille, on tämä nähtävä mahdollisuutena, ei uhkana. Kun alueella tunnetaan juuri sen alueen yritykset ja ihmiset, osataan räätälöidä juuri sinne sopivia ratkaisuja. 

Yksi osa tätä kokonaisuutta on mielestäni työperäinen maahanmuutto.